Unimaailmassa

 

  Heippa taas! Näin alkuun täytyy sanoa että olen älyttömän ylpeä tästä yllä olevasta kuvasta! Rythm on jälleen lähtenyt pienelle seikkailulle unimaailmaan. Hän inhoaa aikaisia herätyksiä ja nukkuu joskus päivisinkin. Rythm rakastaa unimaailmaa koska unissa voi tehdä mitä vain, vaikkapa lentää.

  Mutta mulla olisi tänään edessä myös postaamista tuolle englannin kieliselle puolelle. Toivottakaa onnea! Ei sittenkään. Tottakai pärjään. Siinä voi kestää vain aika kauan. Onneksi ei ole kiire minnekään.

  Ja huomenna mulla onkin sitten kiva päivä edessä. Olen siis tulossa Nukkeconiin. En ole vielä päättänyt edes nukkea jonka ottaisin mukaan. Olen kyllä miettinyt että otanko kaksoset mukaani vai jonkun muun. Olen ajatellut että katson huomenna aamulla miltä tuntuu ja valitsen sitten ne nuket jotka tuntuvat sillä hetkellä läheisiltä. Jos huomaatte mut Nukkeconissa niin varautukaa siihen että olen vähän ujo uusia ihmisiä kohtaan.

  Mutta nyt sitten siihen itse asiaan. Mulla olisi tässä Péché-tarinan toinen osa! Oon tosi innoissani tästä. Péché on mulle niin rakas tarina. Mutta oletteko valmiit? Tässä se tulee!

Kuvatarina: Kertomus vampyyristä

Victoria: En kertonut siitä minkä näin kenellekään. En tiedä miksi mutta jokin minussa ei halua osallistua tähän. Se tyttö on salaisuus. Minun salaisuuteni.

Victoria: Sitä paitsi…Hän pelkäsi minua. Hän ei ollut mitenkään hirviömäinen niin kuin isäni on sanonut vampyyrien olevan.

 Victoria: *ihastelee kukkia samalla kun on ajatuksissaan* Okei. Hänellä oli punaiset silmät.

Victoria: Okei, hän pystyy liikkumaan yliluonnollisen nopeasti. *haistelee kukkia* Ihana tuoksu..

Victoria: *kellahtaa makaamaan kukkien sekaan* Mihin jäinkään? Okei, hän oli melko kalpea iholtaan. Lähes harmaan valkoinen. Mutta onko se syy satuttaa häntä? Ei. Ja siksi en aio puhua hänestä kenellekään. Uskon että toimin oikein. Sitä paitsi- *ajatus katkeaa kun tuntee jonkun tuijottavan*

Victoria: *räväyttää silmänsä auki ja kohtaa tuijottajan katseen* Sinä.

Primrose: *on hetken hiljaa ja alkaa sitten puhua* Olet loukannut kätesi. Haiset lähes puolen kilometrin päähän.

Victoria: *varautuneena ja sydän hakaten nousee seisomaan*

Primrose: *katsoo hetken tytön kaulaa mutta pudistaa sitten päätään ja sanoo mielessään itselleen* En ole hirviö. Kannattaa hoitaa haava kuntoon. Vampyyrejä on näillä main paljon. Myös muut pedot saattavat haistaa sinut.

Victoria: Miksi sinä välität? Etkö tiedä kuka olen?

Primrose: Tiedän minä. Metsästäjä.

Victoria: Siksikö pakenit minua?

Primrose: Tietysti. Luulin sinun hyökkäävän minunkin kimppuuni.

Victoria: Mutta en ole vielä metsästänyt ketään. Kai sinä tiesit senkin? Miksi pelkäät oppilasta?

Primrose: Olen nähnyt sen liian monta kertaa. Sinun isäsi ja koko sukunne. He tekevät meikäläisistä selvää tämän tästä. Miten muka voisin olla pelkäämättä että koska tulee minun vuoroni?

Primrose: *pyyhkii kyyneleen silmäkulmastaan ja katsoo Victoriaa epäluuloisesti* Tiedätkö, tiedätkö miltä tuntuu menettää läheisiään tämän tästä? *nieleskelee itkua* Ja ehkä sinä olet erilainen. Toivon etten ole väärässä. Suonissasi virtaa vihollisen veri. Silti jokin sinussa on erilaista. Et kertonut minusta isällesi. Ehkä se kertoo jotain oikeuden tajustasi.

Victoria: Tai ehkä olen pettänyt sukuni. Kerro minulle totuus. Isäni ei metsästä turhaan. Kerro minulle totuus vampyyreistä.

Jatkuu