Heippa taas! Tänään olikin aika kiva päivä. Käytiin äidin ja äidin miesystävän kanssa ulkona kuvaamassa. Valokuvaaminen on mulle tosi rentouttavaa, oon varmaan kertonutkin siitä. Oltiin monta tuntia ulkona ja tuli niin hyvä mieli.
En tiedä teistä mutta mulle riittää yksi vilkaisu nukkeen niin tulee iloinen olo. Oon kyllä löytänyt ihanan harrastuksen. Olen joka hetkestä kiitollinen.
Tuon otsikon keksin taas yllä olevasta kuvasta. Otin tuon kuvan eilen ja sain tänään idean että lisään siihen kissanpennun picsartilla. Kuvassa siis Vestallica on löytänyt emostaan eksyneen kissanpennun. Tai sitten kissanpentu on jäänyt orvoksi. Vestallica tietenkin auttaa pientä kissaa.
Oon muuten toivoton kissafani. Rakastan kissoja. Haluaisin oman mutta en voi tällä hetkellä ottaa kissaa. Tykkään kyllä myös muistakin eläimistä, esimerkiksi hamsterit, kanit ja hevoset ovat lähellä sydäntä.
Mutta, mutta. Tänään olisi luvassa Kaksosten tarinaan taas jatkoa. Tää taitaa olla jo kahdeskymmenes osa. Toivottavasti pidätte tästäkin osasta. Tämä on viimeinen osa tätä tarinaa mutta olen aikeissa aloittaa uuden tarinan siitä mitä kaksosille tapahtuu Kaksosten tarinan jälkeen. Joten ei syytä huoleen. Uutta tarinaa on siis tulossa. Tässä se kuitenkin tulee, Kaksosten tarinan viimeinen osa! Olkaapa hyvät!
Kuvatarina: Porttien metsästäjät
Marilyn: *istuu puussa* Vaikka yritimme niin kovasti.. Me myöhästyimme. Mitä me nyt teemme?
Anastasia: *istahtaa toiselle oksalle* Tiedän mitä ajattelet sisko. Juuri nyt ei ole aikaa vaipua epätoivoon. *pitää puheissaan pienen tauon ja miettii* Vaikka portti jumalten maailmaan on kiinni niin on olemassa vielä yksi keino. Meidän on löydettävä toinen portti.
Marilyn: Onko portteja enemmän? Mikset kertonut aiemmin?
Anastasia: En uskonut että joudumme turvautumaan varasuunnitelmiin.
Erika: Minä tiedän missä se toinen portti on. Isäni esitteli sen minulle kun olin lapsi.
Marilyn: *nousee päättäväisenä seisomaan* Hienoa! Mennään!
Erika: Mutta en muista sitä täysin missä se on. Siitä on paljon aikaa enkä ole varma löydämmekö sitä ajoissa.
Marilyn: Silti. Meidän pitää yrittää.
Anastasia: Marilyn on oikeassa. Mennään.
Noin tunnin kuluttua
Erika: Jossain täällä se oli. Voisin vannoa sen.
Anastasia: Mutta ei ole.
Anastasia: *ärsyyntyneenä* Ehkä se portti on myös kiinni. Ehkä me myöhästyimme. Taas.
Erika: Olen pahoillani.
Anastasia: Ei tämä sinun syytäsi ole.
Erika: Tiedän. Olen silti pahoillani.
Marilyn: Mitä me nyt teemme?
Anastasia: Täytyy lähteä etsimään kolmatta porttia.
Marilyn: Hyvä on. *aistii yhtäkkiä jotakin* Mikä tämä tunne on? En voi lähteä täältä vielä. Täällä on jotakin piilossa jossakin..
Marilyn: *katselee ympärilleen* Mutta missä?
Marilyn: *näkee puun*
Hetkinen.. tuossa puussa on jotain.
Marilyn: *koskettaa puuta kädellään ja henkäisee* Se on täällä! Portti on piilotettu tähän puuhun! Tulkaa katsomaan!
Anastasia ja Erika: *ryntäävät paikalle*
Marilyn: Löysin sen!
Hetkeä myöhemmin.
Marilyn:
Tältä näyttää siis jumalten maailmassa. Tosi kaunista.
Marilyn: Anastasia on kasvanut täällä. En olisi arvannut että täällä on näin kaunista.
Marilyn:
Ja yllättävän normaalia. Olin totta puhuakseni vähän peloissani sillä se mitä viimeksi näin oli minulle liikaa. Olen helpottunut että tämä osa tätä maailmaa onkin tällainen.
Anastasia: Se missä kävimme viimeksi oli itseasiassa täysiveristen jumalten maailma. Tämä on puoliveristen eli meidän.
Anastasia: Seuratkaa minua.
Anastasia: Ai niin. Tervetuloa kotiin, Marilyn.
Erika: Tervetuloa minunkin puolestani. Mennään.
Erika: *lähtee seuraamaan Anastasiaa*
Marilyn: *lähtee heidän peräänsä* Olen tullut tänne pitkän matkan. Kaikki palapelin palaset alkavat olla kohdallaan. Alan päivä päivältä hallita paremmin voimiani. Alan myös olla sinut tämän kaiken kanssa. Ehkä tämä tästä. En tule näkemään enää koskaan ihmisiä. Nyt puhaltavat uudet tuulet. Ehkäpä..ehkä minä..Ehkä minä voin olla onnellinen täälläkin. Oikean perheeni kanssa.
Marilyn: *näkee pienen omakotitalon vähän matkan päässä*
Tuo siis on uusi kotini. Kaikesta huolimatta uusi kotini näyttää kutsuvalta. Mikään ei ehkä koskaan palaa ennalleen. Mutta siitä huolimatta tulevaisuus näyttää valoisalta. Olen kuitenkin löytänyt siskoni ja äitini. Ja siitä olen kiitollinen.
Loppu
