Merenneitoja ja jumalattaria

 

  Heippa taas! Ja hyvää prideä niille jotka siellä olivat. Itse en päässyt sinne vaikka olisin kyllä vähän halunnut. Toivottavasti teillä oli kiva pride.

  Kuvaamaan sentään onneksi pääsin. Tällä kertaa otimme mukaan Avalonin, Rythmin, Michellen ja Ullan. Avalon ja Rythm ovat siis mun nuket ja Michelle ja Ulla vain vierailevat  blogissani. En valitettavasti onnistunut saamaan Michellestä kuvin hyviä kuvia joten ette nyt näe hänestä yhtään kuvaa.

  Ullasta sain monta hyvää kuvaa. Tällä kertaa päätin muokata tuota ylempää kuvaa oikein urakalla. Tuo nukke tuossa kuvassa on Ulla. Mietin että olisi hauska idea askarrella tuollaisia nukkekokoisia tauluja nukeille mun muokkaamista kuvista. Saa nähdä mitä vielä keksin.

  Kuvasin myös Uneksijan viimeisen osan. Mutta ei hätää. Teen seuraavaksi jatkosarjan tähän sarjaan. Vähän niin kuin tv-sarjoissakin on uusia kausia. Ennen jatkosarjan aloittamista tarvitsen uusia nukkeja jotta voin alkaa kuvata sitä. Ne nuket jotka siis saan on tarkoitettu synttärilahjoiksi eli vielä mulla ei niitä ole. Menee vielä melko kauan että voin jatkaa tätä tarinaa. Tämä tarina jää siis tauolle.

  Mutta nyt se tulee. Nimittäin Uneksijan päätösosa. Tää on mulle tärkeä tarina. Toivottavasti tekin olette tästä pitäneet.

Kuvatarina: Avalonin tarina

Avalon: Haluan kertoa sinulle nyt tarinan, Rythm. Minun tarinani. *pyyhkii kyyneleet silmistään ja hymyilee vaisusti* Ennen kuin olin olemassa niin olin yhtä meren aaltojen kanssa. Olin pelkkää rauhaa. Mutta sitten kaloja katsellessani minä tunsin sen. Halun olla olemassa. Halun olla oikea. Ja niin se tapahtui. Minusta tuli henkilö.

Avalon: Ensin olin lähes aineeton. Olin pelkkää tahdonvoimaa aluksi. Osasin heti uida ja hengittää veden alla. En ollut kuten sinä Rythm. En ollut mikään merenneito. Minulla oli suuremmoisia ylimaallisia kykyjä.

Avalon: Siellä minä vain uin ja katselin kaloja ja merenneitoja. Kunnes sitten eräänä päivänä halu olla olemassa tuli suuremmaksi kuin koskaan ennen. Minä pelästyin. Minä todella pelästyin. *hiljenee hetkeksi*

Rythm: *pitkän hiljaisuuden jälkeen* Mitä sitten tapahtui?

Avalon: Minä pakenin luolaan. Löysin vedenalaisen luolan jonne menin kolmeksi päiväksi. Niinä päivinä tapahtui paljon. Koin sanoin kuvaamatonta tuskaa. Jälkeenpäin nimitän niitä kasvukivuiksi. Minä muutuin. Kehostani tuli fyysinen.

Rythm: Miksi lähdit merestä? Sehän on sinun synnyinpaikkasi ja kotisi.

Avalon: Minä olin yksinäinen. Hetken etsin älyllistä elämää veden alla mutta en oikein sopinut mihinkään. En sopinut kalojen joukkoon vaikka minullakin on kidukset. En sopinut myöskään merenneitojen joukkoon. Niinpä lähdin vähän kauemmaksi. Lähdin etsimään jotain. Sitten minä sain sen.

Avalon: Se näky oli tosi rakeinen. Todella epätarkka. Se harmitti minua. En nähnyt tytön kasvoja tarpeeksi tarkkaan.

Rythm: Taidan tietää mitä on tulossa.

Avalon: En nähnyt kasvoja tarkkaan. Mutta jokin tytössä kiehtoi. Hän ei ollut kuin muut.

Avalon: Hän ymmärsi minua.

Avalon: Ensin hän ei ollut näkevinään minua. Sitten jokin muuttui.

Avalon: Yhtäkkiä tyttö kääntyi katsomaan minua. Välillämme vallitsi syvä ymmärrys. Syvempi kuin valtameri.

Avalon: Kun keskustelumme alkoi tytön kasvot olivat yhä rakeiset. En nähnyt häntä kunnolla.

Avalon: Mutta lopulta kun tyttö hymyili minulle näkyni tarkentui. Näin lopulta selkeästi. Riittävän selvästi. Lähdin etsimään tyttöä. Näin sinun kasvosi Rythm.

Avalon: Haluan näyttää sinulle erään paikan. Tuletko siis kanssani?

Rythm: Riippuu mikä paikka… *epäluuloinen mutta uteliaisuus voittaa* Minusta tuntuu että minun täytyy katsoa tämä kortti. Hyvä on. Näytä se.

Avalon: Se on kaipaamasi todiste. Et usko minua ellet näe sitä omin silmin.

Rythm: Minulla on vielä yksi kysymys.

Avalon: Kysy pois.

Rythm: Oletko sinä joku meren jumalatar?

Avalon: Minä..En ole varma. En ole mielestäni mitään lajia. Minun kaltaisiani ei ole. Olen ainoa.

Rythm: Mikä sinä uskot olevasi?

Avalon: Olen meri.

Rythm: Ei. Olet syntynyt merestä. Sinulla on vahva yhteys siihen. Joten kysyn uudelleen. Mikä sinä uskot olevasi?

Avalon: Mikä minä sitten olen jos en ole meri?

Rythm: Meren jumalatar.

Avalon: Ei tunnu siltä.

Rythm: Kirjastot pursuavat kirjoja joissa on tarinoita eri jumalten syntymisestä. Olen perehtynyt tarustoihin harrastuksenani. Sinun tarinasi kuulostaa siis todella tutulta.

Avalon: Ei. Minä olen meri. Saatan olla myös jumalatar mutta olen myös meren henkilöitymä. Sinä olet oikeilla jäljillä. En silti luovu tästä edes sinun vuoksesi.

Rythm: Ihan miten vaan. Näytä nyt se paikka.

Avalon: Minä näytän. Tätä tietä.

Hetken päästä.

Avalon: Tämä se on.

Rythm: Kukkaniitty?

Avalon: Tunnistatko paikan?

Rythm: Paikka näyttää unenomaisesti tutulta..Kenties olen sittenkin käynyt täällä? *alkaa yhtäkkiä nähdä näkyjä* Mitä..?

Avalon: Tämä on se paikka unestani.

Avalon: *ottaa askeleen lähemmäs Rythmiä* Se alkaa sinunkin päässäsi vai mitä?

Rythm: Mitä? Mitä minulle tapahtuu?

Avalon: *jännittyy ja seuraa sivusta hiljaa*

Rythm: *unenomaisia hauraita muistikuvia virtaa tytön silmien editse kuin puro* *huohottaa* *yhtäkkiä kuuluu tuttu ääni*

”Päästä minut vapaaksi!”

 Rythm: Mitä sinä teet minulle? Sinä teet tämän minulle, eikö niin? Ulos päästäni!

Avalon: Se en ole minä. Se on merenneito sisälläsi. Päästä hänet ulos.

Rythm: Oli virhe tulla tänne ja luottaa sinuun. Ensi kerralla minä…! *yhtäkkiä tuntee voimakkaan väristyksen kehoaan pitkin ja havahtuu*

Rythm: Minä tunnistan tämän paikan. Näin tästä unta kaksi kuukautta sitten. 

Avalon: Mitä muuta muistat? Muistatko minut?

Rythm: Kyllä. Sinä olit täällä ja me- *lause keskeytyy*

Avalon: *liikkuu yliluonnollisen nopeasti ja tarttuu Rythmiin*

Avalon: *suutelee tyttöä*

Rythm: *yllättyy*

Rythm: *vastaa suudelmaan*

Loppu