perjantai 21. kesäkuuta 2024

Lohikäärmeitä

 


  Heippa taas ja hyvää juhannusta niille ketkä sitä viettävät. Itselleni juhannus ei ole niin tärkeä vaan ihan tavallinen päivä siinä missä muutkin päivät, Miten te vietätte juhannusta?

  Koska rakastan yli kaiken tarinoiden kirjoittelua niin haaveilen aloittavani vielä monta kuvatarinaa. Varsinkin yksi tarina on alkanut jo muotoutua mielessäni. Ja aion todellakin toteuttaa sen. Lisäksi kirjoittelen aikani kuluksi montaa omaa kirjaa wordiin. En mitenkään tosissani kirjoittele. Teen sitä koska pidän siitä ja haluan kirjoittaa.

  Lisäksi kun tykkään itse kirjoittaa niin en vain pelkästään tykkää vaan rakastan kirjoittaa. On vapauttavaa luoda omia hahmoja ja kirjoittaa heistä. Tykkään myös paljon lukea toisten nukkeilijoiden kuvatarinoita. On kiva arvuutella miten tarina mahtaisi jatkua. Mielestäni myös hyvä kirja on koukuttavampi kuin elokuva tai TV-sarja.

  Mutta tosiaan. Kävin kuvaamassa taas kuvatarinaa. Tässä tulee kolmas osa Kahlittua kuningatarta. Olkaapa hyvät ja toivottavasti pidätte!




Kuvatarina: Toisella puolen


Vestallica: *kulkee palatsin sisälle rakennetussa puutarhassa*

















Vestallica: *katselee haikeana ympärilleen*
















Vestallica: *huokaisee syvään* Vaikka täällä on näin kaunista niin sekään ei saa minua enää hymyilemään.
















Vestallica: Ennen ilahduin päästessäni kuninkaaliseen puutarhaan.




















Vestallica: Ovathan nämä kukat kauniita. Ne tuovat minulle lohtua. Silti…

















Vestallica: Olen niin kovin yksinäinen.
















Samaan aikaan paljon kauempana.


Melody: *ajatuksissaan* Jos kiinnittäisin kissankellon näköisiä koristeita korin keskiosaan? Ei, ei.
















Melody: Se näyttäisi niin typerältä. 













Melody: *äkkiä kova tuulenpuuska vie hatun tytön päästä* Hei! Hattuni!













Melody: Liian myöhäistä. Se on poissa.















Melody: Voi jukra..Se oli mummini lempihattu..
















Melody: Mikään ei mene kuten haluaisin…















Melody: *avaa jälleen silmänsä ja yrittää olla rohkea* Ei. Minä voitan sen kilpailun.















Melody: Mutta miten?
















Samaan aikaan palatsia ympäröivän muurin luona.


Vestallica: Onneksi palatsista karkaaminen on kuitenkin helppoa.














Vestallica: Pitää vain osata kiivetä.












Jatkuu











2 kommenttia:

  1. Miten kauniita ja puhuttelevia kuvia. Voin melkein tuntea Vestallican ahdistuksen ja toisaalta kukkien tuoksun 😍 Mielenkiintoinen tarina 🤩

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti😄❤️ Ihanaa että kukkien tuoksunkin voi melkein jo tuntea, miten ihana kommentti❤️

      Poista