Magiaa

 

  Heippa taas! Eilen jäi postaus välistä mutta tänään kävin taas kuvaamassa. Tänään mukaan kuvausreissulle otin mukaani Victorian ja Primrosen. Joten tänään olisi luvassa Péché-tarinani uusi osa.

  Taas oli vaikeaa keksiä otsikkoa tälle postaukselle mutta magia on hyvä sana ja sopii kuvaamaan tuota kuvaa hyvin. Kuvassa Primrose koittaa oppia loitsun avulla levitoimaan. Eipä siinä oikeastaan muuta olekaan. Tykkään tästä kuvasta kovasti.

  Mulla on myös sellainen pieni yllätys. Näette sen sitten myöhemmin kun se on täällä. Jotkut instagramista saattavat ehkä arvata mistä on kyse. Toivottavasti pian pääsen näyttämään sen teille.

  Mutta nyt itse tarinaan. Toivottavasti pidätte tästäkin osasta. Olen tosi onnellinen siitä millaisen vastaanoton tää tarina on saanut. Kiitos tosi paljon. Mutta tässäpä uusi osa, olkaapa hyvät.

Kuvatarina: Pelastettu

Victoria: Hän ei ole täällä. Missä hän voisi olla?

Victoria: En ole kovin pätevä jäljittämään vampyyrejä. Tiedän miten se teoriassa tehdään mutta en ole koskaan oikeasti tehnyt niin.

Victoria: Mutta nyt on pakko. Primrose ei ole sellainen kuin isäni on sanonut vampyyrien olevan.

Victoria: *huolestuneena* Jos isäni tietäisi mitä olen nyt tekemässä niin…En edes halua ajatella sitä.

Victoria: Mutta hän ei saa tietää.

Victoria: *näkee yhtäkkiä Primrosen ja innostuu* Tuolla hän on! Minä löysin hänet!

Primrose: *pitkän hiljaisuuden jälkeen* Tunnetko sinäkin sen?

Victoria: Tunnenko minkä?

Primrose: Antaa olla. Mitä sinä teet täällä?

Victoria: Samaa ajattelin kysyä sinulta. Kai tiedät että isäni partio on liikkeellä?

Primrose: Tulitko sinä varoittamaan?

Victoria: Entä jos tulin?

Primrose: Se muuttaisi käsitykseni teistä ihmisistä.

Victoria: Miksi?

Primrose: Olen pitänyt ihmisiä itsekkäinä. Mutta jos todella tulit luokseni varoittaaksesi niin olet todistetusti erilainen kuin muu perheesi. Mutta mistä tiedän ettei tämä ole ansa? Entä jos hän onkin syötti ja muut metsästäjät väijyvät lähistöllä? Jos niin olisi niin minä kyllä haistaisin heidät. Hän tuli yksin joten se todistaa jotain.

Victoria: Ehkä. Etkä sinäkään vastaa aiempaa mielikuvaani vampyyreistä. Siitä tulikin mieleeni. Kerro minulle totuus vampyyreistä. Minulle on syötetty selkeästi pajunköyttä joten haluan tietää totuuden.

Primrose: *kuulee rasahduksen*  Joku tulee.

Mies huutaa pelästyneenä kovaan ääneen: ”Victoria!”

Victoria: *kuiskaten* Voi ei! Se on isäni porukoineen! Mene äkkiä! Minä viivytän heitä!

Primrose: *loikkaa yliluonnollisen nopeasti puun latvaan ja pakenee paikalta*

Hetkeä myöhemmin paljon kauempana.

Primrose: Täältä he eivät löydä minua. *yhä peloissaan* Se meni vähän liiankin läheltä,

Primrose: *pyyhkii kyyneleen silmäkulmastaan* Se tyttö pelasti minut.

Samaan aikaan toisaalla.

Victoria: Hei isä…ja veljeni. *pelkää mutta pakottaa pelon pois äänestään* Ajattelin vain käydä kävelyllä kun tuota.. *lause keskeytyy kun Victorian isä aloittaa tutun saarnansa* Voi.. Tämä saarna on niin tuttu että voisin lausua sen melkeinpä yhteen ääneen isän kanssa.

Victoria: *saarnan loputtua* Joko riittää isä? Lähdetäänkö kotiin?

”Se iljettävä hirviö olisi voinut vaikka juoda sinut kuiviin! Älä, älä tee ikinä enää mitään tälläistä! Tästedes pysyt öisin kotona! Ymmärrätkö millaisia olentoja tämä metsä kuhisee?”

Victoria: *ei sano mitään ääneen mutta nyökyttelee päätään niin kuin muka uskoisi kaiken mitä hänen isänsä puhuu muttei oikeasti usko* Primrose ei ole sellainen…

Jatkuu