Sateenkaaren alla

 

  Heippa taas! En tänään päässyt kuvaamaan mutta onneksi ehdin ottaa eilen ihania nukkekuvia kuvatarinaa varten. En malta odottaa että pääsen näyttämään ne teille!

  Olen niin onnellinen tällä hetkellä. Se johtuu nukeista ja siitä että saan vihdoinkin vain olla. Kiireitä edelleen on silloin tällöin mutta nyt alkaa helpottaa huimasti. Mulla on taas aikaa tehdä sitä mitä tykkään. Nukkeilu on ollut mulle ihanaa oman olon purkamista. Saa heitettyä aivot vähäksi aikaan narikkaan. Tää harrastus rentouttaa niin ihanasti.

  Mutta nyt olisi taas kuvatarinan aika. Tänään olisi luvassa siis Kahlitun kuningattaren toinen osa. Toivottavasti pidätte tästäkin osasta!

Kuvatarina: Kissankelloja

Melody: Siitä asti kun ilmoittauduin siihen kilpailuun niin pääni on lyönyt tyhjää. Inspiraationi on ollut hukassa. En tiedä mitä tehdä.

Melody: Minun piti antaa myös näyte käsialastani.

Melody: Vaikka minut valittiin kisaan niin minua vähän huolestuttaa.

Melody: Vaikka olenkin luova ja näppärä käsistäni. Epäilen että se ei riitä.

Melody: Mitä jos siellä on minuakin taitavampia korinkutojia? Se olisi enemmän kuin mahdollista. Mitä minä teen?

Melody: *sulkee silmänsä ja keskittyy hengittämiseen*

Melody: Voi olla että häviän koko kilpailun. Se murskaisi kaikki unelmani…

Melody: *sanoo itselleen ääneen* Ei hätää. Minä selviän.

Melody: *avaa silmänsä ja huomaa että niityllä kasvaa kissankelloja* *kissankelloja katsellessaan saa idean* Kissankelloja…? *innostuu* Nyt minä keksin!

Samaan aikaan toisaalla.

Vestallica: Tulipa taas kerran karattua sieltä. En voi sille mitään. Haluan edes välillä tuntea oloni normaaliksi.

Vestallica: Kori päässä on oikeastaan ollut hyvä suoja. Kukaan ei tunnista minua ilman koria.

Vestallica: He eivät tiedä että olen Suuri Ihanuus. Ja hyvä niin.

Vestallica: Siitä tulikin mieleeni. Pian on uuden korin valinta edessä. Sama juttu joka kerta kerran kahdessa vuodessa.

Jatkuu