Meri kutsuu

 

  Heippa taas! Huh, tänään oli aikamoinen kuvausreissu! Lauma paarmoja kävi kimppuun niin rajusti että joudun pakenemaan niitä sisälle. Mutta kuvat sain silti onneksi otettua. Ei siis mitään hätää.

  Olen siis tänään kuvannut uuden osan Péché-kuvatarinaani mutta valitettavasti en julkaise sitä tänään. Mulla on katsos rästissä yksi kuvatarinan osa Uneksijaan. Joten tänään siis luvassa taas kuvatarinan uusi osa.

  Ennen kuin päästän teidät lukemaan itse tarinaa niin kerron vähän tuosta kuvasta yllä^ Eli oon tarkoituksella siis vähän ylimuokannut tuota kuvaa. Omaan silmään se näyttää tosi kivalta. Tykkään tosi paljon. Muistuttaa vähän sitä miten maalaan tauluja.

  Otsikko tulee siitä että tuossa kuvassa on Avalon. Ja hän on eräänlainen meren ruumiillistuma joten luonnollisesti tämä hahmo kaipaa veteen. Joten meri kutsuu häntä.

  Kuten ehkä osa teistä huomasi niin englannin kielisellä puolella olen jo julkaissut ensimmäisen osan Sydänten talvea englanniksi. Kiitos eräälle kielitaitoiselle tutulleni joka auttoi käännöksessä. Oli muuten iso urakka ja toivon että se kannatti. Vielä on lisää käännettävää. Mutta jaksan kyllä. On tämäkin ihan hauskaa puuhaa vaikken muita kieliä hirveästi osaakkaan kuin suomea.

  Sellainen juttu tuli mieleen että olen 10.6. alkaen todella kiireinen. Saattaa olla että tässä kesäkuussa mun postaustahti vähän kärsii. Mutta jatkan postaamista taas aktiivisesti kun kiireet helpottaa.

  Mutta nyt se tarina. Olen ylpeä itsestäni kun jaksan tehdä näin paljon yhden päivän sisällä. Toivottavasti tekin pidätte näistä mun postauksista. Totta puhuen, luulin silloin kun aloitin bloggaamisen että kukaan ei varmaan lukisi mutta olen todella iloinen kun olen huomannut että kyllä ihmisiä käykin lukemassa. Joten iso kiitos teille kaikille!

Kuvatarina: Meren kaipuu

Avalon: *istuu polvillaan rantakalliolla ja katselee merta* Missä se tyttö on? Haluan palata kotiin…

Avalon: Tiedän etten kuvitellut sitä. Hän on olemassa. En voi palata kotiin ilman häntä.

Avalon: Minun täytyy jatkaa etsintöjä.

Pari tuntia myöhemmin.

Avalon: *katselee puiden takaa haikeasti merelle ja pudistaa sitten päätään* Ei vielä. *kääntyy ympäri* Minä jatkan etsintöjä.

Avalon: *miettii ääneen* Mistä minun pitäisi etsiä?

Avalon: *kiinnostuu ympärillä olevista puista ja koskettaa lehtiä* Nämä eivät ole levää eivätkä korallia. Mitä nämä ovat? Onko näitä koko maa täynnä? Miten ihmeessä voin etsiä prinsessaa kun hän voi piileskellä missä vain näiden takana?

Avalon: *tarraa hiuksiinsa ärtyneenä* Tuntuu siltä kuin kaikki tämä työni hänen löytämisekseen menisi hukkaan! En löydä häntä varmaan koskaan!

Avalon: *tuntee yhtäkkiä kovan tönäisyn takaapäin* Auts! Katso eteesi senkin- *lause keskeytyy koska tuttu ääni keskeyttää*

Rythm: *parkaisee ääneen* Aijaiii.. Sattui…

Rythm: *perääntyy vähän taaksepäin* Anteeksi… Olen todella pahoillani.

Avalon: *räpyttelee hämmästyneenä silmiään eikä voi uskoa omia silmiään* Sinäkö se olet? Miten sinä voit olla täällä?

Rythm: En ymmärrä mitä tarkoitat… Olen vain kävelyllä. Olin kai tosi ajatuksissani koska törmäsin sinuun. Olen pahoillani.

Avalon: Olen etsinyt sinua kaikkialta… Ja nyt sinä törmäsit kirjaimellisesti minuun. Tämä ei ole sattumaa. Voi… Minulla on paljon kerrottavaa sinulle.

Rythm: Tuota… En ymmärrä mistä puhut… Minun täytyykin tästä lähteä… Vanhempani huolestuvat pian…. *hieman peloissaan* Outo tyyppi. Minun täytyy päästä hänestä eroon. *kääntyy lähteäkseen mutta Avalon pysäyttää hänet sanomalla jotakin erikoista*

Avalon: Kertoivatko vanhempasi jotain merestä?

Jatkuu