Heippa taas! Olin taaskin kuvaamassa nukkeja. Tällä hetkellä Marilyn ja Anastasia inspiroi eniten. Oon taas siis kuvannut heitä. He tuottavat mulle niin paljon iloa. Oon siis itsekin halunnut olla kaksonen mutta eipä toteutunut.
Päätin tosiaan heti Marilynin saapumisen jälkeen että hankin hänelle siskon. Tarina alkoi muodostua päässäni. Ei kulunut kauaakaan kun tilasin Anastasian. Ja täytyy sanoa että rakastan näitä kaksosia. Kaikki mun nukkejen hahmot muistuttaa etäisesti mua. Ei siis ulkonäöllisesti vaan persoonaltaan. Ehkä juuri nämä kaksoset muistuttaa mua eniten.
Mutta en nyt höpöttele tässä enempää vaan päästän teidät uuden kuvatarinan osan kimppuun! Tää osa on mulle jotenkin erityisen tärkeä. Toivottavasti tekin pidätte!
Kuvatarina: Sarkasmia
Marilyn: Se oli outoa. Miksi en muista mitään?
Marilyn: *kääntyy katsomaan sisartaan*
Miten kerron hänelle etten muista mitään? Hän näki niin paljon vaivaa.. Tulimme sentään tänne asti enkä muista tapaamisesta mitään..
Anastasia: Noh. Sehän meni hyvin. Eihän se niin kamalaa ollutkaan vai mitä?
*hiljaisuus*
Anastasia: *pitkän hiljaisuuden jälkeen alkaa taas puhua* Oletko samaa mieltä?
Marilyn: Minä en… Minä en muista. *nielaisee* Muistikuvani päättyvät siihen kun olen sen oven edessä.
Anastasia: *henkäisee dramaattisesti ja yrittää näytellä järkyttynyttä sarkastiseen sävyyn* Apua. Miten sinä teit sen?
Anastasia: *jatkaa esitystä* Tiedätkö mitä? Olet tainnut juuri pyyhkiä muistisi! Voi herranjestas sentään!
Marilyn: En tehnyt sitä tahallani…
Anastasia: Älä nyt ota tätä niin vakavasti.
Anastasia: *vetää syvään henkeä ja teeskentelee meditoivansa*
Anastasia: *avaa jälleen silmänsä ja heilauttaa kättään välinpitämättömästi* Tiedätkö että voit kertoa minulle mitä vain?
Marilyn: Voinko? Etkö olekaan vihainen tai järkyttynyt?
Anastasia: En tietenkään! Jos muistot ovat poissa niin huihai!
Marilyn: Mutta..
Anastasia: Saamme ne kyllä takaisin.
Marilyn: Sinä siis.. Näyttelitkö vain järkyttynyttä?
Anastasia: Bingo.
Marilyn: Olet taitava näyttelijä.
Anastasia: Olen aina ollutkin. Tule, näytän sinulle jotain mistä saatat pitää.
Hetkeä myöhemmin.
Marilyn: Onko vielä pitkä matka?
Anastasia: Ei kovin pitkä. Ollaan kohta perillä.
Marilyn: Toivottavasti tämä ei jotenkin liity äitiimme. Tai vielä pahempaa; isäämme. En haluaisi juuri nyt ajatella kumpaakaan.
Anastasia: *ojentaa kättään* Tuletko sinä?
Marilyn: Tulen.
Jatkuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti