Kesäkukkasia

 

  Heippa taas rakkaat lukijat! Olipa taas ihana päästä ulos kuvaamaan nukkeja! Kun muistin että mulla on toi puinen kori niin en voinut vastustaa ottaa sen kanssa kuvia. Melody sopi tähän kuvaan mun mielestä kuin nenä päähän. Toi hattu on kuulunut aikoinaan mun isän ostamalle posliininukelle mutta se on yllättäen myös täydellisen kokoinen Pullipille. Musta tää kuva on niin kesäinen ja nätti. Tää kuva saa mut ikävöimään kesää vielä enemmän. Noi kukat on tehty picsartilla.

  En höpöttele tässä tämän enempää. Nauttikaa kuvatarinan uudesta osasta ja jos haluatte mukaan tulevaan kysymyspostaukseen niin muistakaa käydä kommentoimassa niin saatatte päästä siihen. Linkki on tässä.

Kuvatarina: Äiti

Anastasia: Ihan oikeasti. Olen pahoillani ettet voi kertoa perheellesi totuutta. Ihan totta.

Marilyn: *mutisee jotain vastaukseksi*

Anastasia: Puhu minulle.. Emme me ole tälläisiä. Mikset puhu minulle?

Marilyn: Etkö ymmärrä.. Tunnen syyllisyyttä. Kerron perheelleni aina kaiken. Nyt salaan jopa näin isoa asiaa.

Anastasia: Tiedätkö mitä. Sinun on aika tutustua biologiseen perheeseesi. Sinun on aika tavata äitimme.

Marilyn: Äitimme?

Hetken kuluttua.

Anastasia: Tule! Tännepäin. Portti jumalten maailmaan on tämän oven takana.

Marilyn: *hengästyneenä* Miksi meidän pitää juosta? Mikä kiire meillä on?

Anastasia: Kai sinä haluat tavata äidin?

Marilyn: Tietenkin haluan. Haluan saada selvyyttä. Minulla on monta kysymystä joihin haluan vastauksen.

Anastasia: Hyvä. Mennään.

Parin tunnin päästä.

Anastasia: Marilyn! Pysähdy! Miksi oikein pakenet minua? Etkö halua kohdata totuutta vai mitä sinä pelkäät?

Marilyn: *pysähtyy* *sydän hakkaa rinnassa* En ole valmis. Hän hylkäsi minut kun olin vasta vauva. En halua kohdata sellaista äitiä. Mitä jos hän käskee meidän häipyä?

Anastasia: Siitä tämä siis johtuu.. *rauhallisemmin* Hyvä on mietitään rauhassa. Istutaan alas ja puhutaan. Sopiiko?

Marilyn: Sopii.

Jatkuu