Heippa taas! Lumi ja jää on alkanut jo sulaa! Olen siis innoissani koska se tarkoittaa että kevät tekee tuloaan. En malta odottaa että pääsen toteuttamaan ne kaikki kuvausideat joita olen suunnitellut tälle keväälle.
Mulle on tulossa pian aika monta uutta nukkea joille pitäisi hankkia obitsut, peruukit yms. Mutta ei hätää. Hankin nekin jossain vaiheessa. Muuten, jos teille tulee vielä mieleen kysymyksiä mun kysymyspostausta ajatellen niin laittaakaa vaan kommenttia tähän mun aiempaan postaukseen.
Lisäksi oon näillä näkymin tulossa kesällä nukkeconiin. Kertokaahan oletteko tulossa sinne? En ole vielä täysin varma minkä nuken otan mukaan mutta luulen että otan sinne Marilynin mukaan.
Mutta en höpöttele enempää tässä taaskaan. Tässä tulee Kaksosten tarinan yhdestoista osa! Toivottavasti tykkäätte!
Kuvatarina: Maailma oven takana
Anastasia: *istuu Marilynin kotona olohuoneessa penkillä* Tämä ei ollutkaan niin hyvä ajatus. Hän ei ole valmis.
Marilyn: Minä tiedän. Sano se vaan suoraan. Olen nössö kun en suostu tapaamaan biologista äitiäni. Sano se.
Anastasia: Et sinä ole nössö. Kyllä minuakin arveluttaisi jos olisin sinä.
Marilyn: Sinä..ymmärrät minua?
Anastasia: Tietenkin.
Anastasia: *osoittaa tyhjää paikkaa vieressään penkillä* Istu alas. Puhutaan.
Marilyn: *istuu alas* Hyvä on. Mistä meidän pitäisi puhua?
Parin tunnin päästä.
Anastasia: Hyvä että päätit sittenkin antaa hänelle mahdollisuuden selittää tekonsa.
Marilyn: Silti vähän pelottaa.
Anastasia: Se on luonnollista. Tule.
Anastasia: *raottaa ovea* Tule. Muista, et ole yksin. *astuu ovesta sisään*
Marilyn: *jää hieman jälkeen ja katsoo ovea* Äitini on tämän oven takana..
Oven avattuaan kirkas valo sokaisee silmät, täyttää kaikki aistit.
”Enkä muistanutkaan jälkeenpäin siitä matkasta mitään.”
Jatkuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti