Sateenkaaria

 

  Heippa taas! On kyllä ollut mukava päivä. Kävin jälleen kerran ulkona kuvaamassa nukkeja. En oikeastaan tiedä mitä tuolla yllä olevalla kuvalla haen mutta mun mielestä siitä tuli kivan näköinen.

  Tänään olisi luvassa uuden kuvatarinan ensimmäinen osa. Tää tarina sijoittuu Kaksosten tarinan jälkeiseen aikaan kun Marilyn koittaa sopeutua toisten puolijumalten joukkoon. En vielä tiedä minkä pituinen tästä tarinasta on tulossa mutta toivottavasti pidätte.

Kuvatarina: Et ole yksin

Marilyn: *harjoittelee voimiensa käyttöä* Se toimii!

Marilyn: Minun on vaikea vieläkin uskoa että pystyn tällaiseen.

Marilyn: *sammuttaa hehkun kädestään* En vielä hallitse voimiani täysin mutta kehityn koko ajan.

Anastasia: Hyvältä näyttää. Kyllä sinä vielä opit.

Marilyn: *säpsähtää ja kääntyy siskonsa puoleen* Anastasia! Kuinka kauan olet katsellut?

Anastasia: *nauraa* Tarpeeksi kauan.

Anastasia: Muutto Jumalten maailmaan on tehnyt sinulle hyvää.

Marilyn: Niin kai.

Anastasia: Tiedän että kaipaat ystäviäsi. Silti tämä oli oikea ratkaisu. Sinä et ole ihminen, Marilyn. Löydät kyllä takuulla täältäkin ystäviä.

Marilyn: Mutta se ei ole sama asia. Tunsin ne ihmiset ihan lapsesta asti. Ja koska he eivät ole täällä niin minä tunnen oloni vähän yksinäiseksi…

Anastasia: Ymmärrän sen. *niiskaisee* Mutta… Olenhan minäkin täällä. Olen ystäväsi vaikka olen myös siskosi. Voit puhua minulle mistä vain.

Marilyn: Tiedän.. Anteeksi. En saisi olla näin kiittämätön.

Anastasia: Et sinä ole kiittämätön. On luonnollista että kaipaat heitä. Kunhan muistat ettet ole yksin täälläkään.

Marilyn: Kiitos. *halaa sisartaan pikaisesti* Vaikka tämä tuntuu vaikealta niin uskon että asiat järjestyvät.

Jatkuu