perjantai 5. huhtikuuta 2024

Lumikeijuja

 


  Heippa taas! Tänään oli uskomattoman kova lumimyrsky! Ja tietysti sekin oli pakko jotenkin hyödyntää. Nappasin kaksoset kassiin ja menin ovesta ulos. Oli tosi kylmä. Kädet meinasivat jäätyä mutta oli se silti sen arvoista.

  Otin mielestäni huomattavan onnistuneita kuvia. Ja olen kyllä tyytyväinen myös siihen miltä toi yllä oleva kuva näyttää muokkausten jälkeen. Mun mielestä talvi on taianomaista aikaa kaikesta inhosta sitä kohtaan huolimatta joten päätin lisätä kuvaan keijuja. Talveen liitetään aina enkelit mutta miksei keijuja? Tykkään kyllä myös enkeleistä mutta keijut ovat lähempänä sydäntä.

  Mutta oli mulla muutakin. Oon siis kuvannut tänään uuden osan kuvatarinaani. Ennen kuin päästän teidät tarinan pariin niin muistutan että oon loppu kuusta tosiaan kiireinen enkä ehkä ehdi postata joka päivä. Haluaisin kyllä mutta en vaan ehdi. Jatkan kyllä bloggaamista normaalisti sitten kun kiireet on saatu selätettyä.

  Mutta tässä tulee kuvatarinan uusi osa. Mulla oli hauskaa tätä kuvatessa. Toivottavasti se välittyy!


Kuvatarina: Myrsky nousee



Marilyn: Ensin sade kesti monta päivää. Nyt tämä. Jumalten maailmassa ei kuulu sataa myöskään lunta.




Marilyn: *yrittää aistia energioita* Luonto suorastaan kirkuu. Mitä sinä yrität kertoa minulle?





Marilyn: Tämä on vakavaa. Minun löydettävä Anastasia. Nyt.




Samaan aikaan toisaalla.


Anastasia: Nyt täytyy myöntää että olen pikkaisen huolissani.





Anastasia: Tai itse asiassa olen enemmän kuin pikkaisen huolissani.





Anastasia: Luontohan on ihan sekaisin nykyään.





Anastasia: Pitää etsiä Marilyn.




Hetken kuluttua.




Marilyn: *kiihtyneenä* Missä sinä olet ollut? Luonto kirkuu apuani enkä tiedä mitä tehdä!

Anastasia: *sarkastisesti* Pitäisikö minun muuttua luonnon jumalattareksi? Äh, sori. Nyt ei ole oikea aika sarkasmille.





Marilyn: Ensin sade ja nyt tämä myrsky…

Anastasia: Ei kai auta muu kuin alkaa hommiin.

Marilyn: Mihin hommiin? En edes tiedä mistä aloittaa.

Anastasia: Täytyy vahvistaa ensin sinun yhteyttäsi luontoon. Sitten otamme sen avulla selvää mikä maailmaamme vaivaa.

Marilyn: Mutta…

Anastasia: Ei hätää, minä autan niin kuin aina.


Jatkuu







2 kommenttia: