Merenneito

 

  Heippa taas! Tänään satoi vettä joten en mennyt ulos kuvaamaan. Siispä saatte tyytyä sisäkuviin tällä kertaa.

  Kuten näkyy niin löysin tuollaisen nukkekokoisen merenneidon pyrstön. Se sopii Avalonille kuin nenä päähän. Jännittää että milloin se uusi peruukki tulee. Tiedättekö sen tunteen kun odottaa jotain tavaraa oikein kunnolla ja haluaisi saada sen heti käsiinsä? Se ei tietenkään tule vielä vähään aikaan.

  Tänään siis kuvasin sisällä. Tällä kertaa kuvasin Adaraa. Keksin muuten Adaran nimen eräästä kirjasta jonka siis luin viime vuonna. Siinä kirjassa oli hahmo jonka nimi on Adara. Se oli mun lempj hahmo joten päätin nimetä tän mun nuken sen hahmon mukaan.

  Tässä olisi taas tälläinen tarinan tynkä tulossa. Eli lyhyt yksiosainen tarina Adarasta. Toivottavasti pidätte.

Kuvatarina: Paluu vanhaan

Tytön pöytä notkuu herkkuja. On keksejä, kakkua ja viinilaseja.

Adara: Vaikka palasin kotiin niin tämä ei tunnu kodilta kaiken kokemani jälkeen.

Adara: Ihmisten maailma houkuttaa vaikka en ole ihminen. 

Adara: En voi olla miettimättä mitä Solille kuuluu. Toivottavasti hän ei unohda minua.

Adara: Ehkä lasillinen kuplivaa piristäisi. Niin kuin ennen vanhaan. *kaataa juomaa viinilasiin*

Adara: Vanhaan palaaminen tuntuu oudolta. Jumalten maailmaan tottuminen vie aikaa. Vaikka olen kasvanut täällä. Silti ihmisten maailma tuntui enemmän luonnolliselta. Ei sillä että omassa maailmassani olisi jotain vikaa.

Adara: *hörppää juomaa ja sylkäisee sen samantien suusta ulos* Miten tämä on näin suolaista!?

Adara: *paiskaa lasin lattialle suutuksissaan* Tämä on pikkuveljeni syytä! Odotapa vaan kun saan sinut käsiini senkin apina!

Loppu