Kuunvalossa

 

  Heippa taas! Kuten huomaatte niin oon edelleen hyvin innoissani Annabethistä. Tällä kertaa muokkasin tuota yllä olevaa kuvaa tavallista enemmän. Tykkään kyllä kovasti. Kuvassa yhdistyy tietynlainen synkkyys ja magia. Lisäksi pidän kynttilöistä kovasti. Aina kun muokkaan kuvia niin ensimmäinen ajatus on että mihin saisin kynttilän muokattua niin että se näyttää hyvältä.

  Mulla on tänään iloisia uutisia. Taas. Nimittäin mulla on taas uusi nukke! Hänen nimensä on Avalon tai Vetten Vartija. Hänen mallinsa on siis Pullip Tomoe Mami. Hän on aivan ihana ja oon haaveillut hänestä kauan. Nyt näytän teille kuvia hänestä.

  Tässä hän on! Hän on niin kaunis tuossa mekossa. Ostin nuken Ebaystä. Luulin siis saavani pelkän nuken ilman mitään vaatteita. Yllätys oli iso kun avasin laatikon ja tämän neidin lisäksi sieltä tuli kaksi isoa pussillista nuken vaatteita. Kaikki nämä vaatteet ovat toinen toistaan kauniimpia. Mm. tuo vihreän ja valkoisen värinen mekko oli myös toisessa niistä pusseista.

  Olen hyvin kiitollinen tällä myyjälle kaupoista. Eilen en ehtinyt teille täällä blogin puolella hehkuttamaan tämän nuken saapumista. Avalon saapui siis eilen. Vasta tänään kuitenkin vaihdoin obitsun ja chipit hänelle. Uusi peruukki on tilattu mutta se ei ole vielä täällä.

  Katsokaa nyt kuinka kaunis hän on. Hän sopii ihanasti tuohon taustaan. Olen onnellinen.

  Avalon on siis toiselta nimeltään Vetten Vartija. Kuten Annabethin hahmo ja kaikki muutkin mun hahmot niin myös tää Vetten Vartija on mulle erityisen rakas. Kerron hänenkin tarinansa joskus.

  Mutta nyt paljastan vielä jotain. Tää postaushan ei ole vielä ohi. Oon nimittäin kuvannut Valkoiseen lintuun uuden osan. Toivottavasti pidätte!

Kuvatarina: Suru

Ciel: Siitä on nyt kaksi vuotta. Silti muistan sen illan kuin eilisen.

Ciel: Kun karkasin niin en saanut mitään mukaani. En omista edes kenkiä.

Ciel: Kun karkaamisestani oli kulunut noin vuosi niin minä näin kun he heittivät kaikki tavarani roskiin. Onnistuin sieltä pelastamaan osan tavaroistani. Olen silti pettynyt.

Ciel: Oletin ilman muuta että he yrittäisivät etsiä minua. Liimata julisteita tai jotain. Mutta niin ei tapahtunut.

Ciel: Onneksi on sentään Annabeth.

Ciel: Suloinen mutta hivenen surumielinen Annabeth.

Ciel: Kuten minäkin, hänkin on kokenut kovia.

Ciel: En tiedä hänen yliluonnollisista voimistaan paljoakaan. Tiedän vain ettei hön halua olla sellainen. Äkkiä ajateltuna kuolemattomuus ja ikuinen nuoruus voi kuulostaa houkuttelevalta ajatukselta.

Annabeth: *katsoo surumielisenä kaukaisuuteen*

Ciel: Annabeth näyttää taas niin yksinäiseltä ja surulliselta. Minun täytyy piristää häntä jotenkin.

Ciel: *ryntää yllättäen halaamaan Annabethiä* Et ole yksin. Olen tässä.

Annabeth: Mutta entä jos menetän joskus sinutkin? *nieleskelee itkua*

Ciel: *rutistaa Annabethiä tiukasti* Olen tässä enkä lähde minnekään. Usko minua.

Jatkuu