Perhosia

 

  Heippa taas! Olen jo tervehtynyt! Joten hetihän oli tietenkin pakko mennä ulos kuvaamaan. Tänään ei pitänyt kuvata mitään kuvatarinan uutta osaa mutta niin tuli tehtyä.

  Tuo yllä oleva kuva näytti kivalta ilman muokkaustakin. Päätin kuitenkin muokata sen koska kaipasin siihen vähän lisää väriä. Nuo perhoset halusin ehdottomasti lisätä kuvaan sillä kuten tiedätte, talvi ei ole mikään mun lempi vuoden aika. Perhoset saavat mut iloiseksi. Ne muistuttavat kesästä.

  Mutta päästän teidät nyt itse tarinan kimppuun. Tässä tulee Valkoisen linnun kolmas osa. Toivottavasti pidätte!

Kuvatarina: Karkurit

Ciel: Kun karkaamisestani oli kulunut noin kaksi kuukautta, sain ensimmäisen ystäväni.

Ciel: Sitä ennen olin ihan yksin. Kukaan ei vaivautunut etsimään minua tai murehtimaan minne menin.

Ciel: Vaikka ikäeromme oli iso, olimme parhaita ystäviä. Meitä yhdisti eräs seikka; karkaaminen. Hän etsi minut käsiinsä ja kertoi tarkkailleensa minua siitä asti kun olin karannut kotoa. Hänellä on vähän hassu nimi; Lala.

Ciel: Kuitenkin. Hän oli minulle kuin pikkusisko. Hän ja minä olemme parhaita ystäviä. Tai olimme.

Ciel: Hän ei koskaan kertonut juuri mitään itsestään. Ja jossakin vaiheessa hän katosi.

Ciel: Se saa minut miettimään… Minne sinä menit, Lala?

Jatkuu