Minustako kirjailija?

 

  Heippa taas! Mitä teille kuuluu tämän niin inhottavan takatalven jälkeen? Itse olen edelleen kiireinen mutta silti tänään onneksi pääsin kuvaamaan. Harmittaa kun oon niin innoissani nukeista enkä tällä hetkellä pääse heitä kovinkaan usein kuvaamaan.

  Ja jos mietitte otsikkoa niin kerron siitä taas teille. Oon jonkun verran haaveillut oman kirjan kirjoittamisesta mutta saapa nähdä. Kirjoitan tällä hetkellä yhtä kirjaa lähinnä omaksi ilokseni. Kuitenkin. Kirjallisuus on aina ollut lähellä sydäntäni. Rakastan sivujen kahinaa, kirjan sivujen tuoksua ja sitä millaista iloa lukeminen mulle tuottaa. Kun sukeltaa lukemisen ihmeelliseen maailmaan niin tuntuu kuin pääsisi hetkeksi johonkin eri ulottuvuuteen. Tykkään itse eniten fantasia kirjoista. Tällä hetkellä mulla on kesken Yön talo -sarjan kolmas osa.

  Mutta se siitä höpöttelystä. Mulla on tänään ilo kertoa teille että tänään olisi luvassa taas kuvatarinaa. Tää on yksiosainen tarina Averystä. Toivottavasti pidätte!

Kuvatarina: Etsijä

Avery: *liikkuu sankassa viidakossa* 

Avery: *huitaisee ärtyneenä lehden naamansa edestä*

Avery: *katselee ympärilleen* Jossain täällä sen on oltava.

Avery: Minun on löydettävä se. Minä lupasin sen hänelle.

Avery: Jos löydän sen kirotun amuletin niin saan Daisyn takaisin elävien kirjoille. Kuin etsisi neulaa heinäkasasta.

Avery: Mitä jos se onkin vain satua? Ehkä tulin tänne turhaan?

Avery: Ei, hetkinen.

Avery: Mikä tuo valo on?

Loppu