Öinen kirjasto

 

  Heippa taas! Täytyy sanoa että nukkeinnostusta olisi vaikka muille jakaa. Silti tänään saatte vähän lyhyemmän postauksen. Olen (haukotus) tosi väsynyt. En vaan saanut viime yönä oikein unta. Nukuin vain kolme tuntia.

  Täytyy silti sanoa että olin aika vahva kun jaksoin olla hereillä koko päivän ja touhuta yhtä jos toista. Olen aivan älyttömän innoissani. Tein tänään vähän löytöjä netistä. Ne eivät liity mitenkään Pullipeihin mutta pakko hehkuttaa silti. Olen etsinyt näitä juttuja jo aikas kauan ja nyt sellaiset sitten löysin melko halvalla vieläpä.

  Ne liittyvät mun yhteen toiseen keräilyharrastukseen. Keräilen lähinnä nukkeja ja leluja mutta myös muita juttuja. En juurikaan ole täällä blogin puolella kertonut niistä mutta nytpä kerroin.

  Nyt mennäänkin jo itse kuvatarinan uuteen osaan. Kyseessä on Likasateen uusi osa. Toivottavasti pidätte!

Kuvatarina: Pelkäätkö kummituksia?

Kello käy viittä yli viisi illalla.

Kruanke: *rikkoakseen tilassa vallinneen hiljaisuuden* Uskotko sinä kuoleman jälkeiseen elämään Larissa?

Larissa: *istuu sohvalla* Riippuu vähän… Kai. Kuinka niin?

Kruanke: Sitten voin kertoa sinulle… Minä pystyn keskustelemaan henkien kanssa.

Larissa: Ai niin kuin… Kuolleiden?

Kruanke: Niin.

Kruanke: Minä pystyn näkemään ja kuulemaan heidät. Pystyn myös näkemään ennalta jos joku kuolee.

Larissa: Aika pelottavaa minusta. Eikö sinua pelota?

Kruanke: Ei.

Larissa: Hetkinen… Jos sinä näet niitä… Niin onko täällä kuinka paljon porukkaa meidän lisäksemme?

Kruanke: Tällä hetkellä on vain minun äitini.

Larissa: Hui. Onhan hän hyväntahtoinen?

Kruanke: Äitini on vähän niin kuin minun suojelusenkelini tai henkioppaani.

Kruanke: *istuutuu Larissan viereen sohvalle*

Larissa: Mielenkiintoista. *katselee ympärilleen* Missä hän on?

Kruanke: Vain banshee pystyy näkemään henkiä.

Larissa: Banshee? Sekö sinä olet?

Kruanke: Kyllä. Ja äitini oli myös. Se menee suvussa.

Larissa: Asiasta toiseen. Kanssasi on helppo puhua. Tuntuu kuin olisimme tunteneet aina.

Kruanke: Minusta tuntuu samalta.

Larissa: Joten…Nähdäänkö huomenna?

Jatkuu