Puhetta ja ajatuksia

 

  Heippa taas! Kävin vähän kuvaamassa taas. Tällä kertaa otin mukaani Marilynin, Anastasian ja Kruanken. 

  Tarkoitukseni oli siis jatkaa Kantajaa mutta toisin kävi. Multa puuttuu pari huonekalua jotta voin jatkaa. Joten päätin siis sittenkin kuvata Likasateen uuden osan.

  Tuosta yllä olevasta kuvasta tuli mieleen että ne jotka mut tuntevat tietävätkin jo että mä oon aika puhelias. Mä myös ajattelen paljon. Joten sain idean tehdä kuvan jossa nukke suorastaan hukkuu erilaisiin puhekupliin ja ajatuksiin.

  Joopa joo. Seuraavaksi päästän teidät lukemaan Likasateen uuden osan. Toivottavasti tämä ilahduttaa teitä yhtä paljon kuin minuakin.

Kuvatarina: Odottaminen on tuskaa

Kruanke: *pälyilee ympärilleen ja etsii katseellaan merkkejä äidistään*

Kruanke: Vaistoni sanoo hänen olevan lähelläni.

Kruanke: Yleensä -vaikka en pystyisi silmilläni häntä näkemään- tiedän tarkasti missä hän on.

Kruanke: Yleensä aistin hänet heti. Ehkäpä… Hän on piilottanut itsensä jotenkin.

Kruanke: Se tarkoittaa etten kykene löytämään häntä. Hänen on itse tultava esiin.

Kruanke: Hyvä on äiti. Jos haluat olla piilossa niin minä odotan. En jätä sinua yksin. Odotan täällä. Odotan kunnes olet valmis palaamaan kotiin kanssani. *istuu nurmikolle odottamaan*

Pari tuntia myöhemmin.

Kruanke: *iloisesti* Äiti! Sinä tulit!

Kruanke: Menemmekö jo kotiin?

Kruanke: Tiedätkös, olin todella huolissani. Onneksi olet nyt kunnossa.

Kruanke: *hymyilee ystävällisesti* Noh miten on? Katsotaanko joku elokuva kun pääsemme kotiin?

Jatkuu