Valkoinen kani

 

  Heippa taas! Oli kyllä taas niin kiva kuvausreissu ulkona! Kuvasin Kruankea ensimmäistä kertaa ulkona ja olen niin onnellinen kun hänestä saa niin hienoja kuvia.

  Tarkoitus olisi askarrella tänään vielä nukketaloon huonekaluja. Tällä hetkellä sohvan tekeminen on kesken. Laitan sohvasta kuvaa kun se valmistuu. Tarkoitus olisi myös väkertää nukkekokoinen TV-taso ja ehkä kirjahylly kirjoineen.

  Mutta siis, tänään olisi taas kuvatarinaa luvassa. Tämä taitaa olla jo Likasateen viides osa. Toivottavasti pidätte!

Kuvatarina: Piiloleikki

Kruanke: *kuuntelee ääniä henkimaailmasta*

Kruanke: Aivan. Ymmärrän.

Kruanke: Kuule äiti, minusta tuntuu että oli virhe tulla tänne.

Kruanke: Tarkoitan että täällä on kaunista. Todella kaunista. Mutta tämä paikka saa minut surulliseksi.

Kruanke: *tuntee ilmavirran kun joku juoksee hänen ohitseen* Odota äiti! En minä halunnut muistuttaa sinua siitä!

Kruanke: *lähtee juoksemaan perään* Odota äiti!

Kruanke: *tutkii pensaikkoa* Äiti! Oletko täällä?

Kruanke: Äiti!

Kruanke: Minne hän oikein meni? Minun on löydettävä hänet…

Kruanke: Ei hätää. Minä löydän hänet. Hän on vain järkyttynyt. Kukat muistuttivat häntä hautajaisista. Minä kyllä löydän hänet ja sitten menemme kotiin.

Kruanke: Hetkinen.. Tunnen hänen läsnäolonsa. Voisiko olla että hän on… Minä tarkistan.

Kruanke: Äiti. Olen pahoillani. Tule esiin. *pitää tauon puheissaan ja lisää sitten* Ole kiltti.

Jatkuu