Heippa taas! Olipa ihanaa käydä kuvaamassa Larissaa ekaa kertaa luonnossa! Olen innoissani vaikka hän ei olekaan vielä täysin valmis. Hän on niin kaunis ja ihana nukke kaikesta huolimatta. Hänestä saa niin kauniita kuvia.
Ja arvatkaas mitä? Mun nukketalossa on nyt verhot joissakin ikkunoissa! Eräs henkilö ompeli ne mulle ja huomenna jatketaan loppujen verhojen parissa. Jos se henkilö -joka näitä verhoja siis tekee- tätä lukee niin kiitos. En olisi itse osannut verhoja ommella. Seuraavaksi kerron teille että Larissan nukkeprofiili on nyt valmis. Tein sen tänään iltapäivällä.
Mulla on myös lisää kerrottavaa. Nimittäin pääsette lukemaan nyt ensimmäistä kuvatarinaa jonka kuvat on kuvattu nukketalossa. Olen niin innoissani! Tää tarina on yksiosainen tarina vaikka tämä tavallaan jatkaa erästä toista yksiosaista tarinaani. Jos tarinaan on vaikeaa saada otetta niin kannattaa lukea ensin Valkoisen linnun kaikki osat ja yksiosainen tarina nimeltään Varoitus. Jos luet ne ensin niin tässä tarinassa alkaa olla järkeä. Mutta hei, ei kun lukemaan siitä!
Kuvatarina: Asuntoesittely
Ciel: *astelee toiveikkaana sisään uudehkoon omakotitaloon* Tämä on paljon tilavampi ja kauniimpi kuin kuvissa! Tästä voisi tulla kotimme…
Annabeth: Tämä vaikuttaa oikein lupaavalta. Vai mitä, Ciel?
Ciel: Niinpä kai…
?: …ja tämä on olohuone. *kääntyy katsomaan Annabethiä ja Cieliä* Miltä vaikuttaa?
Ciel: Ihan hyvältä.
?: *sarkastisesti* Kuulehan nuori nainen. Ottaisitko tuon päähineen pois niin näkisin kauniit kasvosi?
Ciel: *vetää pipoa syvemmin päähänsä* Anteeksi mitä?
Annabeth: *jännittyy*
Annabeth: *tarttuu Cieliä kädestä*
Annabeth: *puristaa vaimonsa kättä, se kun tarkoittaa heidän koodikielellään pakenemista ja sitä että on syytä olla varuillaan*
Ciel: *kaivaa vaivihkaa tiimalasinsa esiin kun asuntoesittelijä katsoo toisaalle ja kuiskaa Annabethille* Minun on pakko kääntää tämä. En tiedä kuka tuo hyypiö on mutta hän on ihan sairaan pelottava. Mitä siis ehdotat? Juoksemmeko me?
Annabeth: Odota Ciel, minä- *lause keskeytyy*
?: Onpa hieno tiimalasi.
Ciel: *kädet puristuvat esineen ympärille*
?: Mistä mahdat olla saanut sen?
Ciel: Minä sain sen. Sain sen lahjaksi. En tiedä.
?: Veikkaanpa että tiedät. Anna kun katson sitä tarkemmin.
Ciel: *koittaa suojella tiimalasia* Sinä et siihen koske.
?: Minä vain vähän katson.
Ciel: Et.
?: Miksi ei? Anna se tänne! *kurottaa kättä ja yrittää saada tiimalasin Cieliltä*
Ciel: *siirtää tiimalasin kauemmas* Näpit irti! Senkin hyypiö!
Annabeth: *loihtii esiin viikatteensa* Näpit irti.
?: *kääntyy katsomaan Annabethiä ja teeskentelee yllättynyttä* Mitä…Oletko sinä hän? Nyt tässä alkaa olla järkeä.
Annabeth: Kuka sinä olet?
?: Asuntoesittelijä. Johan minä sanoin. *naurahtaa*
Annabeth: *hieman vihaisesti* Kuka sinä olet? Riittää tämä pelleily.
?: *alkaa nauraa isoon ääneen*
Annabeth: *tunnistaa naurun viimein*
Annabeth: Isä?
Jatkuu
// Tästä tulee kuin tuleekin jatkuva tarina joten älkää ihmetelkö😅
Hienot kuvat ja yllättävä tarina 🤩
VastaaPoistaKiitos paljon❤️
Poista