Liisa ihmemaassa

 

  Heippa taas! Kuten ylemmästä kuvasta voi huomata niin Kruanke on jälleen päässyt seikkailemaan Ihmemaassa. Liisa Ihmemaassa on suosikki satuni joten oli oikeasti ihan pakko toteuttaa tämä kuva. Mutta sen verran kehun omaa kuvaani että tulipa ihan oikeasti kivan näköinen kuva vaikka alkuun tämän toteutus näyttikin mahdottomalta.

  Joo ja kuten ehkä arvaattekin niin kävin tänään ulkona kuvaamassa. Tänään olisi taas luvassa Likasateen uusi osa. Kruanke inspiroi nyt suuresti joten pääsette näkemään häntä. Taas. Mutta toivottavasti pidätte!

Kuvatarina: Enhän ollut edes hullu

Kruanke: Äiti minä lupaan auttaa sinua kaikin tavoin. Niin paljon kuin mahdollista.

Kruanke: *katsoo kaukaisuuteen* Teen olosi mukavaksi.

Kruanke: Minä autan sinua… *yrittää pidättää kyyneliä* Mutta miten minä pystyn siihen? Miten voin tehdä hänen elämästään mukavampaa? Hänhän on henki. Mutta hän on silti äitini. Minun täytyy auttaa häntä. Jotenkin.

Kruanke: Kuule äiti. Mennään kotiin. Miksi tehdä tästä niin vaikeaa? Meillä on loistava tilaisuus aloittaa elämämme alusta. Meillä on kuitenkin sentään kaunis ja kodikas uusi koti. Tämä on uusi luku elämässämme. Tehdään siitä elämisen arvoinen. Tule. *lähtee kävelemään kohti kotia mutta seisahtuu kun kuulee yhtäkkiä äitinsä äänen*

”Kruanke!”

Kruanke: Äiti..

”Minun on pitänyt kertoa tämä sinulle aikoja sitten. En vain ole saanut siihen tilaisuutta. Et ole isäsi ainoa lapsi. Sinulla on ainakin kaksi sisarta. Anna anteeksi etten kertonut.”

Kruanke: *järkyttyy* Mitä…?

Kruanke: Kaksi sisarta?

Kruanke: En ymmärrä äiti.. Minullako on kaksi sisarta?

Kruanke: Sanoit minulle että isäni on kuollut.

Kruanke: Miksi sinä sanoit minulle niin? *tuntee lämpimän äidillisen halauksen*

Kruanke: Ei hätää. En ole sinulle vihainen.

Kruanke: En ole sinulle vihainen mutta…

Kruanke: …haluan sinun kertovan kaiken tietosi mahdollisista siskoistani.

Kruanke: *vakavana* Sillä minä aion…

Kruanke: …etsiä heidät käsiini. *hymyilee päättäväisesti* Ehkä saan heistä vielä jonkun näköisen perheen äitini lisäksi. Ehkä voin vielä olla onnellinen. Mutta nyt menemme kotiin. Tule!

Larissa: *on ollut koko ajan pensaan takana ja nähnyt kaiken* Tyttöhän puhuu itsekseen. *ei nähnyt kylläkään Kruanken äitiä koska ei omaa samanlaista kykyä*

Jatkuu