mes chères poupées: Mansikkakesä

Heippa taas! Tänään halusin muokata jotain oikein kesäistä. Mikäs sen kesäisempää kuin mansikat! Tällä kertaa tälläinen yksinkertainen kuvaidea ja toteutus. Joten tässä teille Melody syömässä mansikoita.

Kävin tänään myös kuvaamassa Kantajaan uuden osan! Olen niin iloinen että tämä tarina etenee. Ennen kuin kuitenkaan päästän teidät lukemaan tarinaa niin on ihan pakko näyttää mitä uutta ihanaa nukketaloni on saanut.

Eikö näytäkin ihanalta? Eräs tuttuni rakensi tuon kirjahyllyn ja kirjat. Tuo kello on myös ihan käsintehty. Sen teki eräs toinen tuttuni. Saatiin myös idea että ”hei viimeistellään nuo kirjat”. Joten jokaisen kirjan selkään kirjoitettiin nimi. Nimet ovat minun keksimiäni. Suosikkini on Syleillen Universumia -niminen kirja. Se kirja kuuluu Adaralle. Adara on yön jumalatar tarinassani.

Mutta nyt itse tarinaan. Tarinoita on aina niin hauskaa kirjoittaa. Toivottavasti pidätte tästäkin osasta. Tässä tulee, olkaapa hyvät!

Kuvatarina: Ei mitään

Marilyn: *ryntää ulos talosta*

Anastasia: *kuulee askeleita selkänsä takaa*

Anastasia: Tulit takaisin.

Anastasia: Noh saitko heidät puhumaan? Mitä he kertoivat?

Marilyn: *avaa suunsa vastatakseen mutta Anastasia ehtii ensin*

Anastasia: Tai älä. Anna kun arvaan. He eivät puhuneet edes sinulle.

Marilyn: Olen pahoillani.

Anastasia: Ei se sinun vikasi ole. Älä pienennä itseäsi.

Marilyn: *pyöräyttää silmiään itsevarmasti* En minä pienennä itseäni. Olen oikeasti halkeamassa uteliaisuudesta.

Anastasia: Tunnen myös jotain muuta. Olet vihainen heille.

Marilyn: Olen vihainen koska epäonnistuin. *pitää tauon puheissaan* Haluan oikeasti tietää mitä he tekevät täällä. Haluan tietää sen kaiken. Mutta… He eivät puhu. Eivät kerro mitään. Kai sinä ymmärrät? Kai sinuakin sentään edes vähän kiinnostaa se mitä he salaavat meiltä? Heillä voi olla vaikka jotain pahoja aikeita.