Sininen liekki

 

  Heippa taas! On ollut taas kaikenlaista niin en ole ehtinyt hirveästi olla nukkejen parissa. Mutta tänään sentään olen ehtinyt tehdä nukkejuttuja.

  Arvatkaa mitä? Larissa on saanut viimeinkin lopullisen ulkonäkönsä. Tänään aamulla postinkantaja toi paketin jossa oli Larissan uusi peruukki. Jippii! Larissa on nyt valmis.

  Päädyin sitten pitämään Larissan vanhan hahmon koska se sopii hänelle niin hyvin. Larissakin on siis puolijumalatar niin kuin aika moni mun nukkejen hahmoista on. Tänään pääsette näkemään häntä lisää kuvatarinan muodossa.

  Kyllä vain. Kuvasin uuden osan kuvatarinaani nimeltään Likasade. Toivon taas että aherrukseni palkitaan ja pidätte tästäkin osasta. Mutta mennäänpä itse tarinan pariin!

Kuvatarina: Olemme kaikki outoja

Kruanke: Kuule äiti.

”Mitä nyt lapseni?”

Kruanke: Hiphei! Sinä puhut minulle normaalisti. Piti vain odottaa pieni ikuisuus. *nauraa heleästi*

”Shh. Joku katselee meitä. Emme ole kaksin.”

Kruanke: *kääntyy katsomaan ympärilleen* Mutta… *katsoo pitkään* En minä näe ketään.

”Siellä hän on. Hän tarkkailee meitä. Katsoo tälläkin hetkellä.”

Kruanke: Jos täällä on joku niin pystyn aistimaan hänet voimillani. *virittää aistinsa ja tutkii ympärillä olevaa yliluonnollisilla voimillaan*

”Ole varovainen lapseni. Emme tiedä mitä hän aikoo. Hän voi olla vaarallinen.”

Kruanke: Ei hätää minä tiedän mitä minä teen.

Larissa: *kompuroi hieman puun takana kun aistii voimakasta energiaa* E-eikä- *lause katkeaa kun tajuaa Kruanken nähneen hänet*

Kruanke: *kuiskaa äidilleen* Ei hätää. Hän on vain utelias. Voimani kertoi sen minulle. Voimani eivät petä.

Larissa: *hämmentyneenä* He-hei! Hei vaan!

Kruanke: *katsoo tyttöä* Kuka sinä olet?

Larissa: Minä…

Larissa: Minä olen Larissa.

Larissa: Olen pahoillani että tarkkailin. Hei sitten! *kääntyy lähteäkseen mutta pysähtyy kuullessaan mitä Kruanke sanoo*

Kruanke: Seis. Et voi lähteä noin vain. Sinun täytyy kertoa miksi teit niin.

Larissa: Totta puhuen… Näin sinut yhtenä toisena päivänä täällä puhumassa. Luulin sinun puhuvan itseksesi. Pidin sinua outona. Anteeksi. Olin täällä jälleen kävelyllä ja sitten näin taas sinut. Puhumassa jollekin. Minun olisi kuulunut jättää sinut tänne ja jatkaa matkaa mutta olin liian utelias. Halusin tietää mistä sinä puhut ja kenen kanssa. Voi ei, anteeksi, tämä on todella noloa!

Kruanke: No? Saitko vastauksesi?

Larissa: Tavallaan sain. Tunsin sinusta lähtevän voimakkaan energian. Et ole ihminen. Mutta en ole minäkään. Olemme kaikki yhtä outoja. Minusta oudon tekevät nämä silmäni ja nämä taikavoimani jotka isäni sanojen mukaan olen perinyt äidiltäni. Minä olen puolijumalatar. Mikä sinä olet?

Jatkuu