Viimeinen kesäilta

 

  Heippa taas! En voi uskoa että huomenna alkaa syyskuu! Jään ikävöimään kesää ja auringon paistetta. Toivotaan että tulee kaunis ja värikäs syksy. Tämä on siis tavallaan viimeinen kesäilta joten tässä teille kuva mun rakkaasta Kesästä viettämässä kesäpäivää auringonkukkien keskellä.

  Eräs ystäväni (olette kaikki ystäviäni) instagramista ehdotti että tekisin välillä pitempiä blogipostauksia mun nukeista. Joten päätin aloittaa tekemään sellaisia. Ja aloitan nyt Kesästä. Joten aloitetaanpas nyt.

Esittelyssä: Kesä

  Mistä aloittaisin? Kesä on siis custom Pullip. Ostin hänet @honnyworld :ltä. Hän on yksi lempinukeistani tällä hetkellä. Hänelle on tulossa uusi peruukki mutta muuten en tee hänelle mitään muokkauksia. Hän olisi täydellinen näinkin. Mutta katsotaan nyt kumman peruukin jätän hänelle pysyvästi. Mutta seuraavaksi Kesän hahmon ja taustatarinan pariin.

  Kesä on tosi hauras ja herkkä sielu. Hän rakastaa kukkia ja linnunlaulua. Hän rakastaa taidetta ja kiiltokuvia. On myös monia muita asioita joita hän rakastaa. Hän rakastaa yli kaiken rakkausrunojen kirjoittamista ja toivoo voivansa esittää ne jollekin tärkeälle, valitulle. Hän on siis hyvin romanttinen ja suorastaan välillä samaistuu nukkejen maailman rakkauden jumalattareen. Heissä on jotain samaa. Jotain herkkää ja niin haurasta mikä on helppo särkeä.

 Herkkyytensä ja hauraan luonteensa vuoksi Kesä onkin vetäytynyt torniinsa kirjoittamaan rakkausrunoja. Hän on ollut siellä siitä asti kun hän pakeni. Vaikka Kesä on herkkä niin hän on myös tulinen. Ei kuitenkaan samalla lailla kuin muut nukkeni. Hän on hyvin rauhallinen. Häntä rauhallisempaa jumalatarta saa hakea. Kun Kesä suuttuu hän näyttää sen katkaisemalla välit sanomatta mitään toiselle. Jos hän suuttuu todella niin se näkyy erilaisina kesämyrskyinä. Hän hallitsee kyllä silti voimansa melko hyvin.

  Kesällä on myös melko surullinen ja yksinäinen taustatarina. Hän on syntynyt ihmisten syvästä rakkaudesta kesää kohtaan. Koska se on valtaosan suosikki vuodenaika. Ainakin näiden keksimieni hahmojen maailmassa. Aina kun tuli kesä ihmiset olivat iloisia. Niistä tunteista kesälle tuli halu olla olemassa. Niinpä kesä sai oman henkilöitymän.

    Kesä seurasi ihmisten toimintaa sivusta. Hän oletti ja luuli että ihmiset ovat koko ajan iloisia ja hyväntahtoisia. Hän maalaili mielessään pitkään sitä miten söpöjä, kilttejä ja iloisia ihmiset olisivat. Hän kuvitteli mielessään mitä kaikkea hän tekisi ihmisystäviensä kanssa. Myöhemmin hän tajusi olevansa liian naiivi.

  Kesä rakasti ihmisiä. Kesä todella rakasti heitä. Vaikka hän ei ollut koskaan puhunut ihmisille. Hän luuli ihmisten olevan erilaisia. Sen tunteen vuoksi Kesä päätti mennä ihmisten luokse. Mutta sitä varten hän tarvitsisi fyysisen muodon. Kesä päätti rakentaa itselleen kehon.

  Ensimmäinen yritys epäonnistui. Toinenkin. Mutta kolmas onnistui. 300 päiväähän siinä meni mutta Kesä oli onnellinen. Hän puki fyysisen muodon ylleen ja harjoitteli sen käyttöä. Lopulta Kesä onnistui. Hän oli todella innoissaan. Hän meni ihmisten luokse säteillen onnesta ja ilosta.

  Kun Kesä näki ihmiset ensi kertaa hän koki ison pettymyksen. Ihmiset eivät olleet lainkaan sellaisia kuin hän oli kuvitellut. Siitä huolimatta Kesä päätti antaa ihmisille mahdollisuuden. Se oli kuitenkin myöhemmin hänestä virhe. Ihmiset olivat Kesän mielestä itsekkäitä ja epäromanttisia.

  Niinpä Kesä lähti. Hän juoksi vuolaasti itkien ja syvästi pettyneenä pois paikalta. Ihmiset särkivät Kesän sydämen olemalla epätäydellisiä.

  Kesä löysi kivan paikan kaukana ihmisten rakentamasta kylästä. Hän päätti aloittaa alusta ja elää aivan yksin. Hän päätti rakentaa kotinsa siihen paikkaan.

  ”Minä vihaan ihmisiä”, Kesä lausui ääneen. Vaikka hän sanoi niin hän tunsi syvän surun piston. Hän ei oikeasti tarkoittanut sitä. Tuuli puhalsi puiden latvoissa. Kesä alkoi rakentaa uutta kotiaan. Ensin yksi kivi. Sitten toinen. Torniasunto rakentui hitaasti mutta varmasti.

  Lopulta torni oli valmis. Kesä ihasteli kättensä töitä. Hän avasi asumuksensa oven ja astui sisään torniin.

  Astuttuaan sisään Kesä paiskasi oven kiinni eikä hänestä kuultu enää sen jälkeen. Niin Kesä ryhtyi erakoksi. Siinä samassa tornissa hän on asunut jo tuhansia vuosia.

  Kesä on yhä surullinen. Hän on tottunut yksinäisyyteen. Mutta kestääkö tämä hahmo ikuisuuttaan yksin kuitenkaan enää kovin pitkään? Hän on ollut kauan yksin. Voi olla että kestääkin. Se selviää tulevassa kuvatarinassa. Toivottavasti pysyt kuulolla ja pidit tästä hahmoesittelystä.

Ensi kertaan!