Kuuhun ja takaisin

 

  Heippa taas! Kävin tänään taas kuvaamassa Kesää. Otsikko tähän postaukseen tulee taas tuosta yllä olevasta kuvasta. Kristiina tuossa ihmettelee kuinka maagiselta perhoset näyttävät kuun valossa. Ei voi muuta sanoa kuin että toivottavasti uusi peruukki ja chipit tulisi pian. Häiritsee kun Kristiina ei näytä itseltään. Vaikka söpö hän noinkin on.

  Tänään olisi luvassa pientä tarinan poikasta Kesästä. Hänenkin peruukkinsa tulee vaihtumaan kyllä. Mutta kuitenkin. Tämä tarina on enemmän runoutta kuin tarinaa mutta toivottavasti pidätte.

Kuvatarina: Kesän tytär

Kesän tytär

Kesän tytär kaunokainen

Kesän tytär ikuinen

Kesän tytär yksinäinen

Aurinko ikuinen

Anna valos loistaa

Henkäykses kuin kesätuuli

Kaunis tyttö

Lempeä kuin kesäaurinko

Kesän tytär kaunokainen

Miks oot sä noin surullinen

Olos on kevyt kuin tuulen henkäys

Kuin voikukan hahtuvalla

Loppu

Ensi kertaan!