Ametistin violetti

 

  Heippa taas! Taas mulla on huimasti kerrottavaa! Olen saamassa yhden ehkä kauneimmista nukeista mitä oon koskaan nähnyt. Olen hänestä hyvin innoissani! Niin innoissani etten millään malttaisi odottaa ensi viikkoon.

  Toinen asia; mun kesä meni vähän kipeänä ollessa. Mutta ei hätää. Toivon mukaan syksy menee kivasti. Tulen kotiuttamaan monta nukkea, tulossa on mun synttärijuhlat ja on paljon muutakin menoa tiedossa. En myöskään malta odottaa että pääsen ottamaan mun nukeista ihania syksykuvia! Kesä ja syksy on mun lemppari vuoden ajat.

  Vielä viimeisenä pääsette tänään vielä lukemaan Likasateen uuden osan. Toivottavasti pidätte. Tässä se tulee.

Kuvatarina: Nadinen salaisuus

Nadine: Ethän kerro Kruankelle tästä?

Larissa: Sinäkö olet Nadine?

Nadine: Minä olen.

Larissa: *kylmästi* Miten Kruanke ei tiedä että olet elossa?

Nadine: Minä olen kuollut.

Larissa: Selitä sitten miksi minäkin nyt näen sinut.

Nadine: Henget osaavat fyysistyä. Kruanke ei tiedä sillä sain itsekin tietää vasta äsken. Ethän kerro hänelle?

Larissa: *on hetken hiljaa mutta toteaa sitten kylmästi* Haluat siis että valehtelen hänelle.

Nadine: En pyydä sinua valehtelemaan. Pyydän vain vähän lisäaikaa. Haluan kertoa hänelle itse.

Larissa: Minulla on hänen numeronsa. Soitetaan hänelle heti.

Nadine: En voi kertoa hänelle vielä. Tähän liittyy muutakin.

Larissa: Mutta miksi ei? Voisimme ratkoa sen yhdessä. Sinä, minä ja Kruanke.

Nadine: Se ei mene niin. Tiedän että tarkoitat hyvää mutta- *Larissa keskeyttää Nadinen puheet*

Larissa: Minulla ja Kruankella ei ole salaisuuksia. Joko kerrot itse tai sitten minä kerron. Hän on paras ystäväni enkä aio katsoa vierestä kun sinä tuhoat hänet salaisuuksillasi. Mitä muuta sinä salaat? Antaa kuulua.

Nadine: Olet oikeassa. Minä kerron hänelle. Kerron hänelle kaiken.

Jatkuu