Hirviöiden metsä

 

  Heippa taas! Taas olisi uusi osa kuvatarinaan! Oon nyt niin innoissani näistä mun meneillään olevista tarinoista. Etenkin Kantaja ja Péché inspiroi tänään hurjasti. Lisäksi mulla on suunnitelma. Nimittäin aion kääntää jossain vaiheessa kaikki tarinani englanniksi. Hui, siinäpä urakka! Mutta ei hätää, olen jaksavainen henkilö joten aloitin tänään nukkeprofiilien kääntämisellä.

  En osaa siis lainkaan englantia mutta onneksi on paljon englantia osaavia ihmisiä ympärillä. Ja tietenkin kääntäjän kanssa voisi myös kääntää näitä mun tekstejä. Mutta juu, englanniksi aion myös näitä alkaa julkaisemaan. Olettekin ehkä jo huomanneet tuon linkin tuolla ylhäällä mun englanninkieliseen blogiin.

  Tuo otsikko tulee taas tuosta yllä olevasta kuvasta. Oli vaikeuksia keksiä otsikkoa tälle postaukselle mutta lopulta keksin. Onneksi on näin luova pää, yleensä näin ei käy koska keksin yleensä lennossa uusia tarinoita ja muita. Tällä kertaa näin.

  Mutta mennäänpä itse kuvatarinaan. Tää on siis Kantajan viides osa. Toivottavasti pidätte koska mun mielestä Avery ja Daisy on niin söpö pari. Siis tosi söpö. He sopivat toisilleen täydellisesti. Ja vetovoima heidän välillään on niin ihanaa. Mutta tässäpä tämä kuvatarina, olkaapa hyvät!

Kuvatarina: Kukkaa kämmenellä

Daisy: En tiedä mistä aloittaisin. Äitini on melko…melko vaikutusvaltainen nainen. *silittää kukkia niin kuin ne olisivat kissanpentuja*

Avery: *vakavana* Kerro lisää, minä kuuntelen kyllä.

Daisy: *epäröi*

Avery: Voi olla vaikeaa kertoa mutta totuus saattaisi auttaa minua ymmärtämään paremmin.

Daisy: En tiedä voinko kertoa. En tiedä uskotko sinä jos kerron. *näprää hermostuneena hiuksiaan*

Daisy: Mutta minun täytyy silti kertoa sinulle.

Avery: Ei hätää, ihan rauhassa. Aloitetaan äidistäsi. Millainen hän on?

Daisy: Jos sanon ensin että on olemassa muutakin kuin ihmisyys niin uskotko minua?

Avery: Tottakai uskon. Olen nähnyt sen monta kertaa omin silmin. Ensin kuolit ja muutuit kukaksi. Sitten Adara toi sinut takaisin. Sen jälkeen on paljastunut myös että sinulla on outoja voimia joita en ihan ymmärrä. Joten kyllä, uskon nyt yliluonnolliseen.

Daisy: Hyvä on. Mitä jos sanon olevani maan jumalattaren tytär?

Avery: Minä uskon. Se selittäisi kaiken. Oudot voimasi, ihan kaiken. Mutta vaikka olisitkin sellainen, haluan että tiedät sen että rakastan sinua. Se ei muutu.

Daisy: Tämä kaikki ympärillämme on pyhää. En ole koskaan tavannut äitiäni mutta olen tuntenut hänen läsnäolonsa. Hän on läsnä kaikkialla, etenkin luonnossa.

Daisy: Luonto on osa häntä. Se on myös osa minua sillä olen syntynyt hänen tyttärekseen. Ensin luulin että hänen mahtinsa ei ole periytynyt minulle mutta olin väärässä. Kun kuolin niin todellisuudessa vain se kuolevainen osa minusta kuoli. Puolijumalatar minussa heräsi kun tulimme metsään takaisin.

Avery: Eli olet perinyt ne voimat äidiltäsi?

Daisy: Voimani heräsivät myöhään.

Avery: No se tarkoittaa että luonto on osa sinua. Sen lisäksi että se on myös osa äitiäsi.

Daisy: Kyllä..

Avery: *silittää kukkien terälehtiä* Aion pitää luontoa tästä eteenpäin kuin kukkaa kämmenellä.

Daisy: Sinä siis ymmärrät?

Avery: Ymmärrän. *painaa suukon tyttöystävänsä poskelle*

Daisy: Mutta Avery, meillä on vielä yksi vähän isompi ongelma.

Avery: Mikä? Kerro minulle.

Daisy: En tiedä voinko. Se särkee sydämeni.

Avery: Olen tosissani. Puhu minulle. Voisimme ratkaista sen yhdessä.

Daisy: Voi Avery, minä en voi. *nyyhkyttää*  Minä en voi. Se särkee paitsi minun, myös sinun sydämesi.

Avery: Anna minun auttaa sinua.

Daisy: Minä kerron sinulle..minun täytyy. Mutta muista että minä todella varoitin sinua.

Jatkuu