Väriloistoa

 

  Heippa taas! Huh miten kiireinen päivä taas kerran! Mutta onneksi nukkejen kuvaaminen aina rentouttaa niin mukavasti. Oli siis niin paljon menoa että kun menin ulos nukkejen kanssa niin piti melkein samantien mennä takaisin sisälle.

  Mutta eilen onneksi kuvasin jo osan tämän päivän postauksen kuvista. Mulla on valtava innostus kuvata nukkeja joten luulenpa että kun olen postannut tämän niin menen taas ulos kuvaamaan.

  Kuvanmuokkaus on myös niin hauskaa ja rentouttavaa. On ihana käyttää luovuutta. Kuten tuossa yllä olevassa kuvassa saattaa näkyä niin olen innostunut muokkaamisesta oikein kunnolla. Tuo kuva on inspiroitunut vahvasti siitä mun Kantaja-tarinasta. Saatte tietää lisää kun luette Kantajaa.

  Olen tosi innostunut nyt Kantajasta, Daisystä ja Averystä. Mutta Daisy inspiroi nyt eniten mun nukeista. Hän on niin kaunis ja näyttää lähes joka kuvassa hyvältä. Paljastan nyt jotain; silloin kun etsin Daisyä niin sain etsiä häntä kaksi tai kolme kuukautta. Halusin ehdottomasti Pullip Karenin nukkepoppooseeni. Lopulta kun etsin riittävän kauan niin löysin kohtuulliseen hintaan Pullip Karenin Ebaystä. Ja siitä tulikin sitten Daisy.

  Mutta tosiaan. Oon niin onnellinen Daisystä juuri nyt. Etsin häntä kauan ja löysin hänet. Mutta nyt kysymys teille jotka luette tätä. Kuka mun nukeista on teidän lempinukke? Kiinnostaa kovasti tietää.

  Nyt näin lopuksi paljastan että tänään on luvassa Kantajan kolmas osa. Toivottavasti pidätte. Näin näihin kuviin aika paljon vaivaa. Mutta menkääpäs lukemaan!

Kuvatarina: Riitasointu

Aurinko alkaa laskea.

Metsä kuhisee elämää.

Tuuli humisee puiden oksistoissa.

Ja…

Avery: Minne olemme menossa Daisy? Aurinko laskee. Meidän pitää lähteä kotiin.

Daisy: *iloisena* Näet kohta.

Daisy: Tule jo, et halua olla näkemättä tätä.

Daisy: *jatkaa kävelyä*

Avery: Hyvä on.. *seuraa tyttöystäväänsä syvemmälle metsään*

Hetkeä myöhemmin.

Daisy: Tämä on hyvä. Tämä saa kelvata. Oletko valmis?

Avery: Olen.

Daisy: Hyvä.

Avery: Mitä aiot näyttää minulle?

Daisy: Odota, minun täytyy keskittyä. *kohdistaa kaiken voimansa ja otsa alkaa hehkua*

Daisy: *valo voimistuu saaden sateenkaaren värit ja edessä olevat kukat alkavat kasvaa yliluonnollisella vauhdilla*

Daisy: Näetkö? Minulla on yliluonnollisia voimia.

Avery: Et pystynyt tuohon ennen?

Daisy: En.

Avery: Meidän on mentävä pois metsästä.

Daisy: Mutta miksi? Entä koru?

Avery: Sinä olet tärkeämpi. Viis jostain korusta! Tämä metsä on paha!

Daisy: Mitä pahaa siinä on jos minulla on kykyjä joista en vain tiennyt?

Avery: En anna tämän metsän vahingoittaa sinua. Me lähdemme. Nyt. *käsi puristuu nyrkkiin*

Daisy: Hyvä on. Mennään kotiin. *lisää mielessään* Oikeasti. Mitä pahaa tässä on? Rakastan sinua mutta tällä hetkellä en oikein ymmärrä reaktiotasi. Selvitän tämän vielä kanssasi kun et ole niin järkyttynyt.

Jatkuu