Murheiden sadepilvi

 

  Heippa taas! Ulkona sataa joten en nyt lähde ulos kuvaamaan. Saatte siis tyytyä mun ottamiin eilisiin kuviin.

  Otsikon nimi tulee taas tuosta yllä olevasta kuvasta. Primrose raukka on murehtinut niin paljon että murheista on syntynyt tuollainen synkkä sadepilvi.

  Kyllä, otin eilen tosi paljon kuvia! Niin paljon että tänään olisi luvassa kuvatarinaa! Tämä on siis Kantajan toinen osa. Tää tarina on mulle erityisen tärkeä joten toivon että tekin pidätte.

Kuvatarina: Kedon kaunein kukka

Daisy: Olemme etsineet sitä korua nyt tuntikausia. Mitä jos sitä ei olekaan olemassa?

Daisy: Mutta jos se onkin olemassa…

Daisy: Täytyy mennä hänen peräänsä ettemme eksy toisistamme. Metsä on iso.

Daisy: *tuntee yhtäkkiä olonsa hyvin heikoksi* Mitä-

Daisy: *otsaa alkaa särkeä eikä tyttö huomaa hohdetta otsassaan*

Daisy: *pitelee käsillään päätään*

Daisy: Mitä.. Mitä tapahtuu?!

Daisy: *näkee mielessään kuvan*

Daisy: E..en ymmärrä…!

Daisy: Minun on päästävä pois metsästä!

Daisy: Avery! Hän on liian kaukana!

Daisy: *kun päänsärky käy miltein mahdottomaksi niin Daisy päättää juosta pois metsästä*

Avery: *ajatuksissaan* Olin varma että se koru olisi ollut täällä.

Avery: Ei kai auta muu kuin jatkaa etsintöjä.

Avery: Hei Daisy. Koru ei ole täällä. Meidän on etsittävä muualta. Lähdetään metsästä.

Avery: Daisy? *hämmentyy kun ei saa vastausta*

Avery: Kaikki ei ole nyt kunnossa. Missä Daisy on?

Avery: *lähtee juosten etsimään tyttöystäväänsä*

Vähän matkan päässä

Daisy: Mitä minulle on tapahtumassa?

Daisy: Hei se taitaa mennä ohi! *iloisena*

Daisy: *huutaa ääneen kun päänsärky alkaakin yllättäen uudelleen*

Daisy: Avery.. Auta..

Daisy: *kuulee yhtäkkiä äänen*

”Sinun täytyy olla yhtä luonnon kanssa. Vain niin voit vierailla vanhassa kodissasi ilman kipua.”

Daisy: Aivan kuin… *ajattelee ja henkäisee ääneen* Äiti?

Täysi hiljaisuus. Daisy saa idean miten hän pääsee eroon kivuistaan. Hän kohdistaa kaiken voimansa ja pusertaa kaiken kivun ulos kauniin ja värikkään kukan muodossa.

Daisy: *huokaisee helpotuksesta* Minä tein sen!

Avery: Daisy…! *on ollut koko ajan paikalla ja nähnyt kaiken*

Daisy: Avery!

Daisy: Luojan kiitos että olet siinä! *heittäytyy tyttöystävänsä kaulaan*

Avery: Olen aina tässä. Mutta…

Daisy: Mutta mitä? *huolissaan*

Avery: Meidän pitää saada selville mikä sinua vaivaa.

Jatkuu