Vesipisaroita

 

  Heippa taas! On taas kulunut tovi siitä kun viimeksi postasin. Tuo yllä oleva kuva on kyllä otettu jo pari päivää sitten. Marilyniä oli niin hauska kuvata. Muokkasin kuvaan vähän vesipisaroita. Mitäpä pidätte?

  Muuten, tänään olisi luvassa kuvatarinaa! Tää olis siis uusi osa Toisella puolella-nimiseen tarinaani. Toivon että pidätte tästäkin osasta.

Kuvatarina: Totuus paljastuu

Marilyn: *yrittää käyttää voimiaan luonnon parantamiseen* Se toimii!

Anastasia: Olet näköjään löytänyt uuden harrastuksen. *hymyilee* Luonto näyttää elpyvän.

Marilyn: Sinäkin huomaat sen?

Anastasia: Tietenkin. Nyt kun luonto on taas paremmassa voinnissa niin minun on kerrottava sinulle totuus. Tule. Mennään puhumaan johonkin suojaisaan paikkaan.

Marilyn: *hämillään* Okei. Mennään vain. Mitähän hänellä on kerrottavanaan?

Hetkeä myöhemmin.

Marilyn: *istuu hetken yksin ajatuksissaan*

Anastasia: *käyttää kaukosiirtymistä ja ilmestyy Marilynin viereen* Tiedätkö, olen niin pahoillani.

Marilyn: *hämmästyy ja sanat tuntuvat takertuvan kurkkuun*

Anastasia: En ole kertonut sinulle totuutta. Mutta puolustukseksi sanon sen etten todellakaan ole tiennyt tästä kuin pari päivää. Lisäksi pelkäsin että sinuun sattuu. Yritin suojella sinua.

Marilyn: *ääni väristen* Mitä on tulossa?

Anastasia: Tätä ei saa kertoa kenellekään. Ei edes Erikalle. Jos haluat niin voit kertoa äidille. Muille ei.

Marilyn: Mikä on sellaista joka pitää salata kaikilta?

Anastasia: Nämä luonnonmullistukset eivät ole ennusmerkkejä.

Marilyn: Mutta.. *hivenen terävään sävyyn* Mikset kertonut minulle aiemmin? Olen luullut monta päivää että maailma loppuu!

Anastasia: Tiedän ja olen siitä pahoillani. Luulin aluksi itsekin että ne ovat ennusmerkkejä mutta olen ollut väärässä.

Marilyn: Hyvä on. Jos ne eivät ole ennusmerkkejä niin mitä sitten?

Anastasia: Olen tarkkaillut sinua ja luontoa.

Marilyn: Miten tämä minuun liittyy?

Anastasia: Sinä aiheutat nämä luonnonmullistukset.

Jatkuu