Hämärän jälkeen

 

  Heippa taas! Tänään olisi luvassa kahdeksas osa Valkoiseen lintuun! Olen tosi innoissani tästä osasta joten toivottavasti tekin olette. Tässä osassa päästään vähän enemmän vauhtiin tässä tarinassa. Olen odottanut tätä. Lisäksi tarinan alussa on eräs Avaloniin liittyvä juttu. Aion jossain vaiheessa alkaa kirjoittaa myös hänestä tarinaa.

  Otsikko taas liittyy tuohon yllä olevaan kuvaan. Kaikkihan tietävät että vampyyrit eivät kestä auringon valoa joten otsikko tuli siitä. Primrose todellakin tarvitsee ihan fyysisenä tuollaisen päivänvarjon mutta en tiedä mistä sellaisen saisi. Joten päädyin muokkaamaan sen tuohon kuvaan.

  Mutta nyt voisi olla sopiva hetki päästää teidät lukemaan kuvatarinan uutta osaa. Toivon tosiaan että nämä mun tarinat tuottavat iloa myös teille. Mutta tässä tulee. Olkaapa hyvät!

Kuvatarina: Kaksi saattajaa

Syvällä metsässä.

Linnut laulavat.

Mutta meren rannalla…

Avalon: *nousee merestä*

Annabeth: *katselee ajatuksissaan merelle*

Annabeth: *pyyhkii kyyneleitä silmäkulmistaan* Tämä alkaa mennä vakavaksi. Minun on kerrottava hänelle suunnitelmastani. En vain tiedä uskallanko.

Samaan aikaan toisaalla.

Ciel: *istuu synkeänä kalliolla metsässä* Se kesä tuli sitten viimein.

Ciel: Ajattelin aina että tämä kesä on erilainen. Että tästä kesästä tulisi paras kesä ikinä. Että viettäisin sen kaksin Annabethin kanssa. Mutta mitä sen sijaan tapahtuu?

Ciel: Koko naista ei näy missään. Olen viettänyt viimeiset pari päivää ihan yksin.

Ciel: Annabeth ei hylkäisi minua. Ei kaiken tämän jälkeen. Hän ei- *ajatus keskeytyy kun Ciel kuulee tutun äänen*

Annabeth: Ciel.

Ciel: Annabeth.

Annabeth: *pyyhkäisee kädellään vielä viimeisen kyyneleensä pois*

Annabeth: Olen niin pahoillani. Ei ollut tarkoitus vältellä sinua. Ymmärrän jos et halua nähdä minua enää.

Ciel: Tottakai haluan nähdä sinua. Istu seuraani niin puhutaan.

Hetkeä myöhemmin.

Ciel: Olin huolissani. Mikset tullut aiemmin tapaamaan minua?

Annabeth: En tiennyt voisinko kertoa tätä sinulle mutta nyt olen valmis kertomaan.

Ciel: Mitä mahtaa olla tulossa?

Annabeth: Minä…Minä haluan..*ääni hiipuu ja pelko ottaa jälleen vallan* Mitä jos hän kieltäytyy?

Annabeth: Minä haluan tehdä sinusta saattajan.

Ciel: Sinä haluat mitä??? *ei saa sanaa suustaan*

Annabeth: Minä haluan tehdä sinusta puolisoni. Ja saattajan puolison on oltava myös saattaja. Ole kiltti ja suostu. Ole kiltti. *nyyhkyttää jälleen ja anelee melkein kuiskaten* Ole kiltti…!

Jatkuu