Heippa taas! Kävin taas kuvaamassa nukkeja. Tänään mukaan lähimetsään lähtivät Fairy ja Dyxasis. Tulin siis kuvanneeksi Kesytön-tarinaan uuden osan. Pääsette ensimmäistä kertaa näkemään Fairyä ja Dyxasisia kuvatarinassa. Olen itse tästä tarinasta niin innoissani. Mutta mennäänpä itse tarinaan!
Kuvatarina: Nukkuva keiju
Dyxasis: Kesä meni jo. Syksy on juuri saapunut eteiseen ja talvi sieltä jo kolkuttelee ovea. Siis jos vuodenajat olisivat ihmisiä. Ja jos elämä olisi rakennus käsitteen sijaan.
Dyxasis: Joka tapauksessa voimme heittää hyvästit lämmölle.
Dyxasis: Kaikesta huolimatta minä pidän syksystä.
Dyxasis: Hänkin rakastaa syksyä. Voi kunpa hän vain olisi täällä kanssani.
Dyxasis: Minä kaipaan häntä. Rakastan häntä.
Dyxasis: Emera saa vielä maksaa teostaan.
?: Dyxasis.
Dyxasis: Fairy!
Fairy: Tiedän että olet katkera. Älä kuitenkaan anna Emeran myrkyttää mieltäsi.
Dyxasis: Mutta hän teki tämän sinulle.
Fairy: En välitä Emerasta. Välitän vain sinusta ja niin pitäisi sinunkin.
Fairy: Aika alkaa loppua. Olen pahoillani. *katoaa*
Dyxasis: Fairy! Odota!
Dyxasis: *havahtuu Fairyn vuoteen vierestä* Taas lyhyempi aika. Pelkään että menetän hänet pian kokonaan sille kiroukselle. Jos emme voi keskustella enää edes unissa niin en tiedä mitä minun pitäisi tehdä.
Dyxasis: Ei hätää. Minä keksin kyllä keinon murtaa tämän kirouksen. Olenhan kuitenkin jumalatar.
Dyxasis: Hän on kaunis vaikka onkin unessa.
Dyxasis: *silittää Fairyn hiuksia* Ei hätää Fairy. Minä kyllä järjestän asian ja sinä heräät.
Dyxasis: *katsoo nukkuvaa tyttöä* Minä lupaan sen.
Jatkuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti