Keijun siivin

 

  Heippa taas! Kävin taas kuvaamassa nukkeja. Tänään mukaan lähimetsään lähtivät Fairy ja Dyxasis. Tulin siis kuvanneeksi Kesytön-tarinaan uuden osan. Pääsette ensimmäistä kertaa näkemään Fairyä ja Dyxasisia kuvatarinassa. Olen itse tästä tarinasta niin innoissani. Mutta mennäänpä itse tarinaan!

Kuvatarina: Nukkuva keiju

Dyxasis: Kesä meni jo. Syksy on juuri saapunut eteiseen ja talvi sieltä jo kolkuttelee ovea. Siis jos vuodenajat olisivat ihmisiä. Ja jos elämä olisi rakennus käsitteen sijaan.

Dyxasis: Joka tapauksessa voimme heittää hyvästit lämmölle.

Dyxasis: Kaikesta huolimatta minä pidän syksystä. 

Dyxasis: Hänkin rakastaa syksyä. Voi kunpa hän vain olisi täällä kanssani.

Dyxasis: Minä kaipaan häntä. Rakastan häntä.

Dyxasis: Emera saa vielä maksaa teostaan.

?: Dyxasis.

Dyxasis: Fairy!

Fairy: Tiedän että olet katkera. Älä kuitenkaan anna Emeran myrkyttää mieltäsi.

Dyxasis: Mutta hän teki tämän sinulle. 

Fairy: En välitä Emerasta. Välitän vain sinusta ja niin pitäisi sinunkin.

Fairy: Aika alkaa loppua. Olen pahoillani. *katoaa*

Dyxasis: Fairy! Odota!

Dyxasis: *havahtuu Fairyn vuoteen vierestä* Taas lyhyempi aika. Pelkään että menetän hänet pian kokonaan sille kiroukselle. Jos emme voi keskustella enää edes unissa niin en tiedä mitä minun pitäisi tehdä.

Dyxasis: Ei hätää. Minä keksin kyllä keinon murtaa tämän kirouksen. Olenhan kuitenkin jumalatar.

Dyxasis: Hän on kaunis vaikka onkin unessa.

Dyxasis: *silittää Fairyn hiuksia* Ei hätää Fairy. Minä kyllä järjestän asian ja sinä heräät.

Dyxasis: *katsoo nukkuvaa tyttöä* Minä lupaan sen.

Jatkuu