Iltakuvailua

 

  Heippa taas! Oli vähän kevään kaipuuta niin päätin muokata tuollaisen kuvan Leinikistä. Mikäs sen keväisempää kuin kirsikankukat? Mulla ei nyt ole sen enempää sanottavaa niin mennään suoraan Kesyttömän uuteen osaan.

Kuvatarina: Painajainen

Fairy: Tämä ei ole ensimmäinen kertani täällä.

Fairy: Tässä metsässä. Onko tämä edelleen unta? Onhan?

Fairy: Hei nuo kasvot näyttävät tutuilta! Dyxasis!

Fairy: Hei minne sinä menet?

Fairy: Dyxasis!

Fairy: Hän ei kuule minua…

Fairy: Mitä tämä on?

Fairy: Jokin on vialla. Miksi hän pitelee kiinni rinnastaan? Onko hänellä kipuja?

Fairy: *näkee tumman savun tulevan ulos naisen rintakehästä* Mitä ihmettä?

Fairy: Tuo on negatiivista energiaa. Valtavasti negatiivista energiaa.

Fairy: *tuntee energiasta huokuvan pimeyden ja kirkaisee kauhusta*

Samaan aikaan unen tuolla puolen.

Dyxasis: Yritän vielä kerran. *kerää kaiken voimansa ja keskittyy*

Dyxasis: NYT! *vapauttaa voimansa*

Fairy: *liikahtaa vähän*

Fairy: *vaikeroi* Ei… Ei..

Fairy: *rimpuilee ja sen jälkeen vajoaa uudelleen uneen*

Dyxasis: Fairy! Ei! Älä nukahda uudelleen! Ei hemmetti… Melkein onnistuin..

Fairy: *jälleen sikeässä unessa*

Dyxasis: *itkee hiljaa hetken mutta sitten pyyhkäisee kyyneleensä pois*

Dyxasis: Fairy…minä… *sitten kokoaa henkisesti itsensä* Minä lähden etsimään kirjastosta kirjoja. Tarvitsemme lisää tietoa kirouksista. Tulen kyllä takaisin. Enkä aio poistua viereltäsi. En koskaan.

Jatkuu