lauantai 17. helmikuuta 2024

Pienoinen sokeriöveri

 


  Heippa taas! Oltiin tänään koko päivän ostoksilla. Ja arvatkaa kuka oli mukana? Anastasia. Käytiin siis syömässä vähän jäätelöä mun äidin ja hänen miesystävänsä kanssa. Oli muuten hyvää, varsinkin toi kuplatee. Ne helmet sillä pohjalla olivat niin hyviä. Tykkäsin tosi kovasti. Käytin myös tilaisuuteni hyväksi ja räpsäisin kuvia mutta valitettavasti vain yllä oleva kuva onnistui. Mutta ei syytä huoleen. Sain räpsittyä kotona hyvän määrän kuvia, niin hyvän määrän että Kaksosten tarina saa taas jatkoa. Olkaapa hyvät, toivottavasti pidätte!


Kuvatarina: Untako vain?



Marilyn: Tämä paikka näyttää tutulta.. Taas deja vu.. Huhuu? Onko täällä ketään?



Anastasia: Olen tässä.



Marilyn: Missä me olemme?

Anastasia: Paikalla ei ole nimeä. Tämä on fyysisen tason ulkopuolella. Täällä voit ottaa yhteyttä korkeampaan minääsi.



Marilyn: *päähän tulvii muistoja* Minä näen kaiken, ihan kaiken.. Kaikki vilisee silmissäni kuin jokin video… Miksi en muista näitä hereillä ollessani? Tämähän on taas unta.. Vai mitä?



Anastasia: Se johtuu siitä ettet ole vielä valmis. Totuus pelottaa sinua.

Marilyn: Mutta nyt minua ei pelota. Olen täällä sinun kanssasi, tunnen oloni erilaiseksi. Vahvemmaksi.



Anastasia: Minä autan sinua. Mutta juuri nyt sinun pitää ottaa iisisti. Tulin varoittamaan sinua. Voimasi tulevat pian esiin. Elämäsi muuttuu täysin. *valo syttyy käteen* Tämä auttaa sinua kestämään sen. Odotas pysy aloillasi. *koskettaa sormillaan sisarensa otsaa*

Marilyn: Ei! Haluan muistaa, minä-!


*Herääminen*



Marilyn: Taas uni.. Mutta en muista kunnolla taaskaan. Anastasia voisi tietää mitä tämä on…

Tuntuu kuin joku olisi peukaloinut aivoja…


Jatkuu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti