Hei taas! En vaan millään malta olla postaamatta tätä kun mulla on nyt innostus jatkaa tätä. Toivottavasti teitä ei haittaa. Kuten otsikosta voi päätellä niin Kaksosten tarinan kolmas osa tulee tässä.
Kuvatarina: Siskokset
Anastasia: *kiipeää puun oksalle* Hiiop! Kas näin..
Anastasia: Onpa kaunis auringonpaiste! Mutta nyt ei ole aikaa ihailla maisemia. Minun täytyy keksiä mitä teen siskoni suhteen.
Anastasia: Ehkä lähestymistapani oli turhan räikeä. Olisi ehkä pitänyt tiputtaa totuus pieninä paloina hänelle eikä noin vain suoraan päin kasvoja… *huokaisee* Mitä minä voin tehdä?
Anastasia: *ajatuksissaan*
Marilyn: *kiipeää siskonsa viereen puun oksalle* Hei.
Anastasia: Luulin ettet halua nähdä minua enää.
Marilyn: Ei se sitä ollut.. Pelästyin kun en osannut odottaa mitään tälläistä. Elämäni on aina ollut tavallista.
Anastasia: *miettii hetken mitä sanoisi*
Marilyn: Sano jotain ole kiltti…
Anastasia: Kerron sinulle kaiken jos niin tahdot. Mutta jos tahdot että jätän sinut rauhaan niin kerro, teen sitten niin.
Marilyn: EI!
Anastasia: Häh?
Marilyn: Älä jätä minua yksin tämän kaiken keskelle. Näin viime yönä unta sinusta. Olen varma ettei se ollut pelkkä uni.
Anastasia: Sinä alat muistaa…
Marilyn: Muistaa mitä?
Anastasia: Kaiken. Sen lisäksi voimasi ovat heräämässä.
Marilyn: Auta minua!
Anastasia: Ei hätää. Kyllä minä autan. Autan aivan kaikessa.
Marilyn: *kyyneleet kihoavat silmiin* Kiitos.
Anastasia: Eipä kestä, sisko.
Jatkuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti