Purkkapapereita

 

  Heippa taas! Kävin taas pitkästä aikaa kuvaamassa Marilyniä ja Anastasiaa. Joten saatte lyhyen osan Kantaja-kuvatarinaan. Oon muuten tässä työstänyt montaa asiaa nukkeiluun liittyen. Saatatte yllättyä sitten joskus. Kerron näistä jutuista myöhemmin enemmän. Mutta en höpötä tämän enempää. Mennään itse tarinan pariin. Toivottavasti pidätte tästäkin osasta!

Kuvatarina: Samaa DNA:ta

Marilyn: *vakavana* Meidän löydettävä heidät. En voi uskoa että taas kadotimme heidät.

Anastasia: Ei hätää. Kyllä me heidät löydämme.

Marilyn: Mutta miten? Tai tiedänhän minä. Minun ja luonnon avulla. He juoksevat kuitenkin meitä pakoon aina kun he näkevät meidät. Miten siis onnistumme?

Anastasia: Se blondi.

Marilyn: Mitä Daisystä?

Anastasia: Minulla on omat epäilykseni hänestä.

Marilyn: Mitä tarkoitat?

Anastasia: Eikö hänessä sinustakin ole jotain tuttua?

Marilyn: En tiedä. Unohdat nyt että olen ollut jumalten maailmassa vasta vain vähän aikaa. En tunne täältä muita kuin sinut ja Erikan.

Anastasia: Hänessä on samaa DNA:ta. Hän on meille jollakin tavalla sukua.

Marilyn: *yllättyneenä* Onko hän siskomme?

Anastasia: Ei sisko. Hän on kaukaisempaa sukua. Ehkä serkku tai joku.

Marilyn: Oletko aivan varma?

Anastasia: Olen. Aistin maan jumalattaren voiman hänessä. Hän on maan jumalattaren tytär. Kyseinen jumalatar on äitimme sisko. Hän on siis serkkumme.

Marilyn: Meidän on kerrottava hänelle.

Anastasia: Tässä on myös muuta. Hän ei ole puoliverinen kuten me. Hän on täysiverinen. Voi olla vaikeaa saada hänet uskomaan. Eivätkä meidän voimamme riitä häntä vastaan jos hän päättää haastaa meidät. Meidän pitää keksiä jotain millä todistaa se että olemme hänelle sukua. Hän ei muuten usko.

Marilyn: Minulla on ajatus. Minä voisin olla todiste.

Anastasia: Se voisi toimia. Olin itse ehdottamassa samaa.

Jatkuu