Pikkuinen tonttutyttö

 

  Heippa taas! Lumet ovat taas sulaneet joten piti muokata noi lumihiutaleet tuohon kuvaan. Ja pakko hehkuttaa tota hattua Adaran päässä. Olen siis itse suunnitellut sen ja eräs tuttuni auttoi toteuttamaan sen. Itsellä kun ei pysy oikein nuo puikot käsissä. Kiitos siis hänelle.

  Näin siis paljon vaivaa kun otin yksiä ulkokuvia. Sitten kun tulin sisälle niin tajusin että mun huoneessa on yksi täydellinen kuvauspaikka ja päädyin ottamaan sitten sisäkuvia. Ja hups, julkaisen tänään nämä sisäkuvat. (Ulkokuvat joskus toiste sitten.) Mutta niin. Mennäänpä kuviin. Pääsette myös taas lukemaan mun kirjoittamaa runoa. Tai ehkei se ole ihan runo mutta sitä muistuttava. Samapa tuo. Toivottavasti pidätte.

Runo: Värimme

Olen väreissä mutta silti väritön

Missä ovat värimme

Kun hymyilen kyynelten läpi

Kun maailmani maalautuu jälleen harmaaksi

Auta minua

Tartu käteeni ja sano että kyllä kaikki järjestyy

Kun on käynyt läpi dystopian

Täytyy vain luottaa että elämä kantaa

Kirjoitan kauniin laulun

Ehkä laulan sen

Ehkä jonakin päivänä

Laulaisin sen jos vaan voisin

Jos ääneni kantaa

Loppu

Kiitos kun katsoit! Nähdään taas seuraavassa postauksessa!