Sinistä sumua

 

  Heippa taas! Miten teillä menee? Mulla on ollut aika vauhdikas päivä. En ehtinyt edes nukkeja kuvata mutta onneksi mulla vähän kuvia julkaisematta. Saatte tänään nähdä uuden kuvatarinan ensimmäisen osan. En ole ehtinyt sitä julkaista mutta nyt tuli olo että olisi sopiva hetki julkaista se. Toivottavasti pidätte. Tämän kuvatarinan nimi on Kivinen Torni.

Kuvatarina: Löydetty

Angel:*kulkee yksin piikkipensas metsikössä* Ihmettelen vieläkin että kuka voi asua tällaisessa pöheikössä. Tai vielä haluaa.

Angel: Toivottavasti ne kyläläiset ovat oikeassa ja hän todella asuu täällä.

Angel: Muuten tulin tänne turhaan.

Angel: Hei eikö tuo ole…?

Angel: Sen täytyy olla. Se kieltämättä näyttää vähän tornilta.

Vähän matkan päässä.

Kesä: *kulkee ulkona mutta pysyttelee mahdollisimman lähellä torniaan* Siitä on niin kauan kun viimeksi olin ulkona. Satoja vuosia. Ei. Enemmän. Rutkasti enemmän. Ajantajuni on kadonnut. Olen ollut siellä niin kauan.

Kesä: Kukaan ei ole kaivannut minua. Vaikka olen itse kesä. Kesän henkilöitymä. Luulin että he rakastavat minua. Olin kuitenkin väärässä.

Kesä: *kiinnittää huomionsa johonkin, oikeastaan johonkuhun* Mitä? Kuka tuo on? Mitä hän tekee täällä?

Angel: Yhhh…taisin astua johonkin ällöttävään… En tiedä haluanko edes tietää mihin.

Angel: *tuntee katseen selässään* Joku katselee minua…

Angel: *kääntyy ja näkee Kesän* Sen täytyy olla hän! Minä löysin hänet! *innostuu* Heeeeei! Oletko sinä Kesä?

Kesä: *järkyttyy* Miten hän tietää nimeni? Kuka hän on?

Kesä: Onko synkkä menneisyyteni viimeinkin tavoittanut minut?

Kesä: Tuntuu kuin sydäntäni särkisi vaikka minulla ei edes ole moista.

Kesä: Oli miten oli. Menen takaisin torniin. Siellä olen turvassa ja sinne minä kuulun.

Kesä: *vilkaisee Angeliä viimeisen kerran ja juoksee sanomatta sanaakaan takaisin torniin*

Angel: Hei odota! Älä mene!

Angel: Muuten minä jään yksin… *pidättää itkua* Juuri kun löysin toisen jumalattaren…..

Jatkuu