Lumen henki

 

  Heippa taas! Vihdoinkin sain kuvattua teille uuden osan Hänen jälkeensä -kuvatarinaani! Tää kuvatarina inspiroi nyt huimasti. Olen siitä todella innoissani. Mikään kuvatarina ei ole tuntunut musta näin hyvältä kirjoittaa. Tämä tarina tuntuu kyllä niin omalta. Olen muuten ollut tänään niinkin ahkera että kävin päivällä kuvaamassa Kisekiä ulkona. Siis sisällä kuvatun kuvatarinan lisäksi. Todisteena tuo ylempi kuva^

  Olen huiman innoissani yhdestä nukkejutusta mutta en vielä voi paljastaa mistä on kyse. Mutta nyt siihen kuvatarinan uuteen osaan. Toivottavasti pidätte!

Kuvatarina: Kiltti tyttö

Antoinette: No niin. Eiköhän ryhdytä hommiin. Saan sen auki hetkessä voimillani.

Antoinette: *on juuri aikeissa pakottaa oven auki voimillaan kun tuntee jonkun seisovan selkänsä takana*

Norma: Seis!

Antoinette: *pelästyy ja hehku sormissa sammuu* *kääntyy katsomaan kenelle on jäänyt kiinni* Voi ei.

Norma: Mitä teet ystäväni kaapille?

Antoinette: *yllättyneenä* Ystäväsi?

Norma: Kaappi on Marilynin. Hän on ystäväni. Hän katosi vuosi sitten. Enkä usko hänen kadonneen vapaaehtoisesti. Kukaan ei ole ollut häneen yhteyksissä sen jälkeen kun hän katosi. Joten herää kysymys. Mitä sinä teet hänen kaappinsa luona?

Antoinette: Minä etsin häntä. Olen ihan kiltti tyttö. Olen hänen siskonsa.

Norma: En tiedä mutta uskon sinua. Vaikka vaikutat epäilyttävältä ja ilmestyit tyhjästä. Kasvosi muistuttavat heitä kumpaakin. Ensin se toinen tuli ja nyt sinä ja sinulla on outoja voimia. Aivan kuten hänelläkin.

Antoinette: Hetkinen… Sinä siis tiedät?

Norma: Tiedänpä hyvinkin.

Antoinette: Vai niin…

Norma: Kuule. Et tarvitse voimiasi avataksesi kaapin ovea. Minä avaan sen sinulle. Minulla on vara-avain.

Antoinette: No kiitos. Ilman sinua olisin tuhlannut turhaan kallisarvoisia voimiani.

Norma: Teen sen Marilynin vuoksi. En sinun.

Antoinette: Okei.

Norma: *avaa kaapin oven*

Antoinette: *yrittää nähdä Norman olan yli kaapin sisälle* Onko siellä mitään?

Norma: Täällä on joku kirja.

Norma: Hetkinen vain. Katson sitä tarkemmin.

Norma: Viestejä kuolleilta.

Antoinette: Mitä?

Norma: Se on kirjan nimi.

Antoinette: Se on Marilynin päiväkirja.

Norma: Oletko varma? Tämä on aika synkkää. Ei yhtään hänen tapaistaan.

Jatkuu