Hei minä täällä taas kirjoittelen! En päässyt tänään päivällä ulos kuvaamaan niin päätinpä nyt näin myöhään illalla lähteä ulos Daisyn kanssa. Ja täytyy kyllä myöntää että tykkään siitä miltä nää kuvat näyttää. Daisy on niin kaunis nukke. Muuten ennen kuin päästän teidät uuden tarinan kimppuun niin haluan näyttää miltä Adara näyttää uudella peruukillaan.
Eikö hän olekin nyt kaunis? Itse tykkään ihan valtavasti. Adara inspiroi nyt nukeista kaikkein eniten. En silti voi kuvata häntä tätä enempää koska häneltä puuttuu vielä joitakin vaatteita. Ehkä sitten loppuviikosta? Ehkäpä. Nyt sitten seuraavaksi se kuvatarina, olkaapa hyvät.
Kuvatarina: Wonderland
Haluatko uskoa kuolemattomuuteen? Että kuoleman jälkeen onkin jotain? Ehkä joskus uskoinkin korkeampaan voimaan. Ehkä uskoin johonkin mutta tätä en odottanut. En ainakaan tätä.
Daisy: *koskettaa kasvojaan* Minä olen elossa! Mutta miten? Ja miksi ihoni tuntuu näin kylmältä?
Daisy: Tämän täytyy olla välitila. Se on paikka johon ne kuolleet olennot joutuvat joilla on jotain kesken. Nyt täytyy olla varuillaan. En tiedä tästä paikasta mitään.
Daisy: Avery… Miten kaunis nimi. Haluan nähdä hänet. Minä haluan. Hänen kanssaan tunsin jotain jota en ole tuntenut koskaan ennen. Tunsin itseni vapaaksi. Kuinka ironista että tarinamme päättyi juuri kun se ehti edes alkaa. *tuhahtaa ääneen* Ja nyt olen täällä. *nauraa kyynisen ironisesti* Tämä on syvältä! Ihan totta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti