Hei taas, minä täällä! Eilen tajusin ettei Avery oikein inspaa. Sitten sain huiman idean ja päätin toteuttaa sen tänään. Elikkä siis, Averyllä on uudet chipit ja peruukki! Nyt neiti inspaa huimasti ja rakastan häntä huiman paljon enemmän kuin aikaisemmin.
Myös Daisy sai uudet chipit, peruukin ja obitsun. Olen niin innoissani heistä kummastakin. Pää tulvii nukkeajatuksista ja kuvausideoista sekä kuvatarinaideoista. Joten nyt taas julkaisen vaihteeksi uuden osan Sydänten talvea.
Kuvatarina: Kaunein tyttö
Hän oli niin kaunis. Hiukset kuin pehmeää vaahtoa. Äänensä oli kuin seireenillä. Nauru heleää. Helisee.
Silmät kuin-
Daisy: Kuka olet? *miettii sanojaan* Ei, en ole vihainen. Tämä puu on vain minulle kovin tärkeä.
Avery: Aivan, anteeksi. Miksi oikein pyydän anteeksi vaikken ole tehnyt mitään edes? Olen Avery.
Daisy: Ja minä olen Daisy. Hauska tutustua.
Avery: Miksi tuo puu on sinulle tärkeä?
Daisy: Se on, tuota.. Aivan erityinen puu. Älä mieti sitä. Ei mitään tärkeää.
Avery: Okei. Taidan olla eksynyt. Voisitko kertoa miten pääsen takaisin kaupunkiin?
Daisy: Olet melko syvällä metsässä enkä voi poistua täältä. Muuten näyttäisin sinulle tien kaupunkiin.
Avery: Hyvä on. Etsin sen tien sitten itse. *lähtee etsimään tietä takaisin kaupunkiin*
Avery: Siinä tytössä oli jotakin outoa. Jotain maagista. Hän oli ehkä kaunein tyttö maailmassa. Hänen hymynsä ja kaunis äänensä oli lähes huumaava.
Avery: Nyt ei ehdi miettiä sitä enempää. Pitää löytää tie kotiin.
Daisy: Tulit sitten takaisin.
Avery: Tulin, vahingossa. En löydä tietä kotiin. Auta minua.
Jatkuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti