Taas tulin tänne postailemaan blogiin! Uutta osaa kuvatarinaani taas luvassa! Kävin ulkona räpsimässä tänään taas kuvia. Ja kuinka ollakaan sain otettua taas riittävästi kuvia kuvatarinaan. Tykkään muuten tosi paljon kumppanini nukesta Solista. Sol on niin kaunis ja näyttävä nukke. Mutta enpä höpöttele tässä enempää vaan päästän teidät lukemaan itse tarinaa.
Kuvatarina: Avun hinta
Kaksi tyttöä tarpovat lumihangessa. Toinen seuraa toista. Toinen ihailee kuinka auringon säteet leikkivät ja tanssivat toisen hiuksillaan. Kun toinen kuulee tämän toisen puhuvan se on kuin seireenin laulu hänen korvissaan. Tuolloin tuo ei tiennyt mikä olisi avun hinta…
Avery: Hei muuten, kiitos taas tuhannesti avusta. Olisin varmaan ollut ihan pulassa ilman apuasi.
Daisy: *kurkistaa olkansa yli tyttöä* Ai, ei tarvitse kiittää. Autan mielelläni.
Avery: Olen tosissani. En olisi varmaan ikinä päässyt ihmisten ilmoille ilman sinun apuasi. Joten kiitos.
Daisy: Eipä kestä.
Avery: Onko vielä pitkä matka?
Daisy: Ei kovin pitkä. Mennään vain-!!
Daisy: *tuntee voimakkaan kivun rinnassaan ja vaikertaa*
Avery: Daisy! Mitä tapahtuu? Sattuuko sinuun?
Daisy: *takertuu rintakehäänsä* P-puu..! Se on kaadettu!
Daisy: *vetää viimeisen henkäisyn ja sulkee silmänsä*
Avery: Ei! Älä! Et sinä saa kuolla! Ei… *nyyhkyttää* Daisy! Et sinä voi olla kuollut! Et sinä voi! Tämä on minun syytäni! Jos en olisi pyytänyt apuasi niin olisit yhä puusi luona turvassa… Ei.. Herää.. Herää ole kiltti..
Jatkuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti