Muistojen leikkipuisto

 

  Heippa taas! Pääsin kuvaamaan ulos! Oon niin innoissani! Nää kuvat on mulle erityisen rakkaat ja toivon teidänkin pitävän näistä. Näytän ne kohta. Ensin kerron vähän mun kuulumisia. Ette ikinä usko mutta mä oon saanut mun toisen kirjan valmiiksi! Tällä hetkellä mulla on menossa oikoluenta. Tää kirja tulee kertomaan Kristiinan ja Emman tarinan. Kannattaa siis pysyä kuulolla. Kerron sitten lisää kun kirja on sellaisessa vaiheessa.

  Tänään päätin kirjoittaa tällaisen lyhyehkön runon näiden kuvien seuraksi. Tää runo liittyy vahvasti Kristiinaan ja Emmaan. Ja siihen kirjaan. Joten eiköhän mennä kuvien pariin. Toivottavasti pidätte.

Runo: Muistoista

Muistojen virtaa

Muistot koostavat sut

Tuntuu kuin osa susta jää

Menneeseen

Osa susta jää

Muistojen virtaan kiinni

Ja mä tiedän

Mä vaan tahdon

Sut tahdon pelastaa

Jotta sä vaan voit vielä hymyillä

Koska sun elämä on yhtä autio

Kuin tämä leikkipuisto

Tahdon nähdä sun hymyn

Tahdon kuulla sun nauravan

Suru ei saa nujertaa sua

Tuu ja kävele mun kanssa

Mä en jätä sua yksin

Tuun vielä takas ja pelastan sut

Juuri nyt sun on oltava vahva

Luota elämän virtaan

Enkelit susta pitävät huolta

Enkelit katsovat jälkeesi

Ja joku jätti valkoisen höyhenen sulle

Loppu