Vapauteen

 

  Heippa taas! Ihanaa joulukuun ensimmäistä päivää kaikille! Oli pakko ottaa jouluinen kuva tähän alkuun mutta koska pihalla ei ole lunta niin saatte tyytyä sisäkuvaan. Olen kyllä itse tyytyväinen siihen miltä toi kuva näyttää. Adara näyttää niin söpöltä tuossa kuvassa.

  Tänään olisi taas luvassa yksiosaista tarinaa Emmasta. Tää tarina sijoittuu mun tulevan kirjan jälkeiseen aikaan ja toimii vähän niinkuin mainoksena. Varon taas paljastamasta liikaa.

  Kirja alkaa olla itse asiassa hyvässä mallissa. Itse asiassa molemmat kirjat ovat hyvässä mallissa. Molemmissa yli puoli kirjaa valmiina. Täytyy sanoa että tää matka on ollut huikea. Nää mun kirjat on myös inspiroineet mua ottamaan vähän erilaisempia nukkekuvia. Suorastaan rakastan ylikaiken kirjoittamista.

  Mutta ei mulla sen enempää. Kirjat ei varmaan kylläkään ehdi valmistua tän vuoden puolella mutta toivottavasti sitten keväällä. Joo ja niin. Mennään kuvatarinaan.

Kuvatarina: Vapauteen

Emma: Kerran oli aika jolloin minulla oli vaikeaa.

Emma: Kerran oli aika jolloin itkin.

Emma: Yksinäisyys tuntui turvalliselta.

Emma: Ei. En ole masentunut. Olen vain surullinen.

Emma: Olen kokenut paljon ja mielestäni surullisuus on tässä tilanteessa asiaan kuuluvaa. Minulla on syy surra.

Emma: Huoneeni oli silloin todella sotkuinen. Muut varmasti ihmettelevät miksi. Minulle tietynlainen epäjärjestys tuo turvallisuuden tunnetta. Minusta pieni sotku on myös kodikasta. Kukaan ei ymmärtänyt sitä.

Emma: Vietin paljon aikaa yksin omassa huoneessani. Joskus itkin. Tai no. Yleensä itkin.

Emma: Kunnes lopulta päätin lähteä.

Emma: Jätin huoneeni valonkin päälle. Oli kuin en olisi koskaan lähtenytkään.

Nykyhetki.

Emma: *sulkee kirjan ja miettii hetken kirjan tapahtumia jonka jälkeen hörppää vieressä olevasta teemukista*

Emma: *laskee mukin viereensä ja katsoo ikkunasta ulos* *kuuntelee sateen ropinaa*

Emma: Olisipa olemassa lohikäärmeitä. Sellaisia kuin tässä kirjassa. Kirjan kirjoittaja on luonut tähän kirjaan maailman jossa haluaisin elää. Suorastaan pelkään sitä hetkeä kun tämä kirja loppuu. En siksi että se oikeasti pelottaisi minua. Vaan siksi että olen ehtinyt jo rakastua tähän maailmaan ja hahmoihin. *huokaisee syvään* 

Emma: Olen aina paennut todellisuutta kirjoihin. Haluan vain yksinkertaisesti ajatella muuta. Pakenin kirjoihin myös silloin… Onneksi se on ohi. Oli hyvä päätös lähteä ja jättää kaikki taakseni. Joskus on hyvä aloittaa aivan alusta.

Loppu