Purkkapapereita

 

  Heippa taas! Kävin taas pitkästä aikaa kuvaamassa Marilyniä ja Anastasiaa. Joten saatte lyhyen osan Kantaja-kuvatarinaan. Oon muuten tässä työstänyt montaa asiaa nukkeiluun liittyen. Saatatte yllättyä sitten joskus. Kerron näistä jutuista myöhemmin enemmän. Mutta en höpötä tämän enempää. Mennään itse tarinan pariin. Toivottavasti pidätte tästäkin osasta!

Kuvatarina: Samaa DNA:ta

Marilyn: *vakavana* Meidän löydettävä heidät. En voi uskoa että taas kadotimme heidät.

Anastasia: Ei hätää. Kyllä me heidät löydämme.

Marilyn: Mutta miten? Tai tiedänhän minä. Minun ja luonnon avulla. He juoksevat kuitenkin meitä pakoon aina kun he näkevät meidät. Miten siis onnistumme?

Anastasia: Se blondi.

Marilyn: Mitä Daisystä?

Anastasia: Minulla on omat epäilykseni hänestä.

Marilyn: Mitä tarkoitat?

Anastasia: Eikö hänessä sinustakin ole jotain tuttua?

Marilyn: En tiedä. Unohdat nyt että olen ollut jumalten maailmassa vasta vain vähän aikaa. En tunne täältä muita kuin sinut ja Erikan.

Anastasia: Hänessä samaa DNA:ta. Hän on meille jollakin tavalla sukua.

Marilyn: *yllättyneenä* Onko hän siskomme?

Anastasia: Ei sisko. Hän on kaukaisempaa sukua. Ehkä serkku tai joku.

Marilyn: Oletko aivan varma?

Anastasia: Olen. Aistin maan jumalattaren voiman hänessä. Hän on maan jumalattaren tytär. Kyseinen jumalatar on äitimme sisko. Hän on siis serkkumme.

Marilyn: Meidän on kerrottava hänelle.

Anastasia: Tässä on myös muuta. Hän ei ole puoliverinen kuten me. Hän on täysiverinen. Voi olla vaikeaa saada hänet uskomaan. Eivätkä meidän voimamme riitä häntä vastaan jos hän päättää haastaa meidät. Meidän pitää keksiä jotain millä todistaa se että olemme hänelle sukua. Hän ei muuten usko.

Marilyn: Minulla on ajatus. Minä voisin olla todiste.

Anastasia: Se voisi toimia. Olin itse ehdottamassa samaa.

Jatkuu

Kultaisia kyyneleitä

 

  Heippa taas! Tänään on ollut tosi hauska päivä! Leivoin joulutorttuja ja kuvailin vähän Emmaa ja Kristiinaa. Ihanan rento päivä siis. Tänään ette kuitenkaan näe kuvia Kristiinasta ja Emmakin esiintyy vain tuossa yllä olevassa kuvassa^ mutta toivottavasti se ei haittaa.

  Menin siis yhtenä päivänä kuvaamaan Juliaa ja Kisekiä niin pääsette näkemään niitä kuvia. Mielestäni onnistuin näissä kuvissa jotenkin erityisen hyvin. Etenkin Kiseki näyttää söpöltä ja kauniilta näissä kuvissa. Joten aloitetaanpa!

^Tää on niin söpö kuva! Ehkä mun lempi kuva Kisekistä.

Sitten on Julian vuoro:

Mutta siinäpä oli kaikki tällä kertaa. Nähdään taas seuraavassa postauksessa!

Uusi nukkeni Pullip Rilakkuma

 

  Heippa taas! Pitkästä aikaa! Mulla on paljon kerrottavaa. Ensinnäkin mulla on uusi nukke. Hänen nimensä on Emma ja hän on Pullip Rilakkuma. Tässä postauksessa esittelen hänet paremmin.

  Jos joku miettii tuota yllä olevaa kuvaa Avasta ufon kanssa niin tuo kuva liittyy vahvasti kirjaani jota kirjoitan tällä hetkellä innokkaasti. Olen itse todella tyytyväinen tuohon kuvaan.

  Ja tosiaan. Tilasin myös Adaralle uuden peruukin! Olen sen verran kyllästynyt hänen vanhaan peruukkiinsa että nyt menee kyllä peruukki vaihtoon.

  Mutta nyt sitten itse asiaan eli Emman esittelyyn. Koitan olla paljastamatta hänestä liikaa. Joten tässä tulee esittely.

Esittelyssä: Emma

  Emma on siis uusin tulokas nukkelaumassani. Hän on malliltaan Pullip Rilakkuma. Olen tilannut hänet uutena Groovelta. Olen vaihtanut hänelle obitsun, chipit ja peruukin. Vaikka hän on uusi niin on pakko sanoa että rakastan tätä nukkea jo nyt hyvin paljon. Kauan olen siis saanut haaveilla hänestä. Mutta onneksi nyt viimein hän on täällä.

  Jaahas. Mitäs kertoisin tästä tytöstä? No ainakin sen että hän on taitava soittamaan viulua. Hän rakastaa musiikkia eikä lähde minnekään ilman rakasta viuluaan.

  Emma on siis soittanut lähes koko ikänsä. Hän on ulkoisesti 15-vuotias mutta henkisesti Emma vaikuttaa toisinaan vanhemmalta kuin onkaan. Varmaankin siksi että hän on kokenut paljon pahaa koko pienen elämänsä aikana.

  Emma on samasta tarinasta kuin Kristiinakin. Kristiinan tapaan myös Emmalla on karu menneisyys. Emma ja Kristiina ovat parhaat ystävät. Emman silmissä Kristiina on isosisko jota hän ei koskaan saanut.

  Emma on taitava näyttelemään. Mitä vanhemmaksi Emma tulee sitä parempi näyttelijä hänestä tulee. Sen lisäksi hän on poikkeuksellisen älykäs.

  Emma ei pelkää kuolemaa. Hän on vanha sielu. Hän tietää että jälleensyntyminen on hänen kohdallaan totta. Hän uskoo siihen vahvasti. Siksi hän ei pelkää. Itse asiassa hän ei pelkää mitään.

  Emma ja Kristiina rakastavat kaikkea mikä liittyy enkeleihin. Se on heidän yhteinen juttunsa. Enkelit.

  Emma inhoaa harmaita vaatteita mutta pitää hopeisista vaatteista kovasti. Silti lähes koko elämänsä hän on joutunut pukeutumaan vain ja ainoastaan harmaaseen.

  Emma rakastaa kevättä ja kuraisia loskaisia kevätkelejä. Kevät tuo hänelle aina uutta toivon tunnetta. Ehkä hän vielä joskus eläisi sellaista elämää kuin hänen unelmissaan.

  Näin tiivistettynä; Emma ja Kristiina elävät hyvin surumielistä elämää. Näin lievästi sanottuna. Lisää selviää jos luet tulevan kirjani.

  Kaikesta surullisesta huolimatta Emma ei aio luovuttaa. Hän on päättänyt tehdä kaikkensa jotta pelastuisi.

  Mutta siinäpä se nyt oli. Toivottavasti pidit ja nähdään taas seuraavan postauksen merkeissä!