Vangittu

 

  Heippa taas! Oli kyllä ihana kuvausreissu. Oli niin ihana ilma ja kaikki paikat olivat täynnä kukkia! Rakastan ottaa nukeista kukkakuvia. Kesä on muutenkin mun lempi vuodenaika. Kuten ehkä jotkut muistaa.

  Tänään sain tuohon yllä olevaan kuvaan hauskan muokkausidean. Melody-parka on sotkeutunut hyttysverkkoon ja jäänyt sen vangiksi. Myös leppäkertut ovat menneet häntä häiritsemään. Ne kutittelevat Melodyä pienillä jaloillaan.

  Tuo kuva on omasta mielestäni hyvin onnistunut ja se on ehkä mun lemppari mun omista kuvista. Lisäksi musta tuntuu siltä että kehityn kuvanmuokkauksessa koko ajan. Tiedättekö kun vertaa niihin ensimmäisiin kuviin?

  Muutenkin kuvanmuokkaus on mulle niin iso henkireikä. Siis rakastan sitä. Oon tosi iloinen että mulla on nää nuket ja tää harrastus. Oon sanonut sen monta kertaa ja sanon sen vielä kerran. Rakastan nukkeilua.

  Kiitos kun jaksoitte lukea tai kuunnella tai ihan miten vaan. Nyt olisi taas luvassa uusi osa Péché-kuvatarinaa. Mun mielestä tän osan kuvat on tosi ihania ja toivon että tekin pidätte. Tässä se tulee, olkaapa hyvät!

Kuvatarina: Suudelmasta

Victoria: *erkaantuu äkkiä suudelmasta* Mitä minä olen tekemässä?

Primrose: *tuntee vihlaisevan surun tunteen* En minä kelpaa. Olenhan vampyyri.

Primrose: Miksi olet täällä? *sylkäisee seuraavat sanat suustaan* Vampyyrinmetsästäjä.

Victoria: Ei! En minä ole…!

Primrose: *kääntyy lähteäkseen* Hyvästi.

Victoria: Mutta.. Ei…

Victoria: *kyynel valuu silmäkulmasta* Älä käsitä väärin…Ole kiltti…*ei sano ääneen mutta lisää mielessään* Rakastan sinua! *juoksee sen jälkeen itkien pois*

Primrose: *yllättyy Victorian reaktiosta mutta ei ehdi sanoa mitään*

Primrose: Ehkä olin hänelle liian töykeä.

Primrose: Etsin hänet. Pyydän anteeksi. Muuta ei ole tehtävissä. *surullisesti* Aiheutin hänelle henkistä kipua.

Samaan aikaan toisaalla.

Victoria: Se oli ensisuudelmani. Miksi.. Miksi siinä kävi näin?

Jatkuu

Kun Taivaan portit aukeavat

 

  Heippa taas! Tänään on satanut koko päivän. Onneksi otin eilen paljon nukkekuvia joita voin julkaista tänään. 

  Voi olla että jos tuolla ulkona ei sada enää niin käyn kuvaamassa vielä tänään lisää nukkekuvia. Toivotaan parasta. Joka tapauksessa aion tänään julkaista uuden osan Uneksijaan.

  Mutta mitäpä pidätte tuosta kuvasta? Tässä kuvassa on sellainen tarina että Rythm on päässyt tapaamaan enkeleitä enkelihoidon seurauksena. Olen tähän kuvaan tosi tyytyväinen. Tää on vähän erilainen kuin yleensä.

  Ja se mun askarteluprojekti on vielä kesken. Aion tehdä sen kyllä vielä valmiiksi. Täytyy myös testata että kestääkö tää juttu nuken painon. Saas nähdä, pitäkää peukkuja!

  Sitten kuvatarinaan. Olen niin odottanut että pääsen julkaisemaan tämän teille. Toivottavasti pidätte!

Kuvatarina: Tarvitsen sinua

Rythm: Täältä hän ei löydä minua.

Rythm: Miksi hän sotkeutuu asioihini?

Rythm: Miksi…

Rythm: *murjottaa* Vanhempani ovat valehdelleet minulle.

Rythm: Mutta miksi?

Rythm: He ovat aina sanoneet että meri on paha paikka. Että se kuhisee hirviöitä. Ja sitten he ovat sen varjolla kieltäneet minua menemästä lähellekään merta. Heidän on täytynyt tietää että olen merenneito. Mutta mitä väärää siinä on?

Avalon: Rythm.

Rythm: *kääntyy salaman nopeasti ympäri ja näkee tutut kasvot* Sinä.

Rythm: Jätä minut rauhaan.

Avalon: En voi.

Rythm: Mitä sinä sanoit?

Avalon: Kunpa voisinkin mutta tarvitsen apuasi.

Rythm: *katsoo Avalonia hölmistyneenä ja tiuskaisee* Hoida itse omat asiasi! *sitten kiinostus herää ja kysyy rauhallisemmalla äänellä* Miten niin?

Avalon: *ystävällisesti ja hivenen surullisesti* Minä todella tarvitsen sinua. Olen pahoillani.

Jatkuu

Lukossa

 

  Heippa taas! Melody-raukka kokee olevansa henkisesti lukossa. Ja taiteellisesti lukossa. Luovuutta kyllä löytyy mutta se ei vain tule ulos niin kuin tyttö haluaisi. Siitä tuo ylempi kuva siis kertoo.

  Mulla oli taas oikein ihana kuvausreissu. Mulla luovuus ei taas ole ollenkaan lukossa niin kuin Melodyllä. Uusia ideoita vaan tulee ja tulee. Aloitin jopa tänään uuden blogin. Hups.

  Kolmen blogin pitäminen piti riittää mulle mutta eipä riitäkään. Nimittäin nyt mulla on myös Barbie-blogi. Se on englanninkielinen. Tässä linkki siihen. Saa nähdä jaksanko päivitellä yhtä aktiivisesti Barbie-juttuja kuin mitä olen tänne Pullip-blogiin kirjoitellut.

  Jotkut saattavat ehkä tietää että aloitin nukkeilun Barbie-nukeilla. Mulla on niitäkin tosi monta. Niitä ei ole yhtä monta kuin Pullip-nukkeja mutta aika monta. Ei hätää, Pullipit on edelleen mun ihan ykköslempparinukkeja. 

  Mutta sen vain sanon että voi keräillä montaa asiaa yhtä aikaa. Keräily on yksi elämäni suurimpia juttuja. Keräilen siis vähän kaikkea; nukkeja, poneja, petsejä, kirjoja, pehmoleluja ja jopa vaatteita. Saan iloa keräilystä. Mulla on iso vitriini täynnä erilaisia nukkeja. Aina kun katson vitriiniä niin hymy leviää kasvoilleni ja ajattelen innoissani ”Miten olenkaan saanut näin hienon kokoelman haalittua”.

  Mutta sitten seuraavaan asiaan eli kuvatarinan uusi osa olisi tässä tulossa. Tällä kertaa kuvasin Uneksijan uuden osan. Pääsemme siis taas näkemään mitä Rythm ja Avalon puuhaavat. Toivottavasti pidätte!

Kuvatarina: Suututettu

Rythm: *harppoo pitkin askelin vettä valuvana*

Rythm: *seisahtuu Avalonin eteen vihaisesti* Se ei ollut kivasti tehty. *ääni tummuu suuttumuksesta*

Avalon: *hymähtää*

Rythm: Tiedätkö mitä olet saanut aikaan? *nieleskelee itkua*

Avalon: Sinut piti saada uskomaan.

Rythm: *epäuskoisena* Uskomaan? *pudistelee päätään* Sinä…sinä..!

Avalon: Sinun piti saada tietää totuus. Olet merenneito. Siinä kaikki.

Rythm: *kääntää Avalonille selkänsä*

Rythm: *sitten juoksee pois*

Avalon: *kiroilee itsekseen*

Avalon: Lähden kai hänen peräänsä.

Jatkuu

Rakkauden taajuus

 

  Heippa taas! Tänään vähän lyhyempi postaus. On ollut niin kiireistä että ehdin julkaista tämän vasta nyt. Tuollainen pikainen muokkaus nyt näin alkuun.^ Siinä on siis se idea että miten Melody ja Vestallica katsovat toisiaan. Siitä syntyikin tuo otsikko.

  Tänään olen siis lähinnä askarrellut. Sen lisäksi päivittelin tuota mun englanninkielistä blogia. Mutta nyt näytän teille mitä olen askarrellut tänään nukeille.

Ensin vähän maalia pintaan.

Hetken tämä näytti tältä.

Vähän liimaa.

Arvaatteko mikä tästä tulee? Noi jalat ei oikein pysyneet kiinni.

Kuumaliima siis kehiin. Huomenna aamulla katson tuliko tästä mitään. Nyt tämä saa kuivahtaa yön yli.

Ensi kertaan!

Lohikäärmeitä

 

  Heippa taas ja hyvää juhannusta niille ketkä sitä viettävät. Itselleni juhannus ei ole niin tärkeä vaan ihan tavallinen päivä siinä missä muutkin päivät, Miten te vietätte juhannusta?

  Koska rakastan yli kaiken tarinoiden kirjoittelua niin haaveilen aloittavani vielä monta kuvatarinaa. Varsinkin yksi tarina on alkanut jo muotoutua mielessäni. Ja aion todellakin toteuttaa sen. Lisäksi kirjoittelen aikani kuluksi montaa omaa kirjaa wordiin. En mitenkään tosissani kirjoittele. Teen sitä koska pidän siitä ja haluan kirjoittaa.

  Lisäksi kun tykkään itse kirjoittaa niin en vain pelkästään tykkää vaan rakastan kirjoittaa. On vapauttavaa luoda omia hahmoja ja kirjoittaa heistä. Tykkään myös paljon lukea toisten nukkeilijoiden kuvatarinoita. On kiva arvuutella miten tarina mahtaisi jatkua. Mielestäni myös hyvä kirja on koukuttavampi kuin elokuva tai TV-sarja.

  Mutta tosiaan. Kävin kuvaamassa taas kuvatarinaa. Tässä tulee kolmas osa Kahlittua kuningatarta. Olkaapa hyvät ja toivottavasti pidätte!

Kuvatarina: Toisella puolen

Vestallica: *kulkee palatsin sisälle rakennetussa puutarhassa*

Vestallica: *katselee haikeana ympärilleen*

Vestallica: *huokaisee syvään* Vaikka täällä on näin kaunista niin sekään ei saa minua enää hymyilemään.

Vestallica: Ennen ilahduin päästessäni kuninkaaliseen puutarhaan.

Vestallica: Ovathan nämä kukat kauniita. Ne tuovat minulle lohtua. Silti…

Vestallica: Olen niin kovin yksinäinen.

Samaan aikaan paljon kauempana.

Melody: *ajatuksissaan* Jos kiinnittäisin kissankellon näköisiä koristeita korin keskiosaan? Ei, ei.

Melody: Se näyttäisi niin typerältä. 

Melody: *äkkiä kova tuulenpuuska vie hatun tytön päästä* Hei! Hattuni!

Melody: Liian myöhäistä. Se on poissa.

Melody: Voi jukra..Se oli mummini lempihattu..

Melody: Mikään ei mene kuten haluaisin…

Melody: *avaa jälleen silmänsä ja yrittää olla rohkea* Ei. Minä voitan sen kilpailun.

Melody: Mutta miten?

Samaan aikaan palatsia ympäröivän muurin luona.

Vestallica: Onneksi palatsista karkaaminen on kuitenkin helppoa.

Vestallica: Pitää vain osata kiivetä.

Jatkuu