Rikkinäinen simulaatio

 

  Heippa taas! Päivällä nappasin Kristiinan mukaan ja menin lähimetsään kuvaamaan. Oli kaunista ja aurinkoista. Ja kaiken lisäksi löysin sopivan karun kohdan metsästä joka sopi täydellisesti Kristiinan tarinaan ja luonteeseen. Tuo kuva liittyy vahvasti hänen raadolliseen ja surulliseen tarinaansa. Onneksi Kristiinan hahmo on vahva ja pärjää.

  Sen lisäksi että kävin kuvaamassa niin ette usko ikinä mitä sain! Eräs mukava ihminen ompeli mun bjd nukelle uuden paidan! Siis kiitos jos luet tätä! Paita sopii täydellisesti Avalle. Hankin myös laukun jossa voin kuljettaa Avaa joten en malta odottaa että pääsen kuljettamaan Avaa esimerkiksi mukaan kyläreissuille. Kesällä varsinkin olisi ihanaa reissata nuken kanssa vähän kauemmas kuvaamaan. Mutta eiköhän mennä niihin kuviin:

Ava näyttää nyt niin tyylikkäältä!

Mun lempi kuva Avasta^

Hän on niin kaunis!

Mutta toivottavasti teillä oli hauskaa mun postausta lukiessa ja nähdään taas mahdollisimman pian!

Paljon nukkesuunnitelmia! +kuvatarina!

 

  Heippa taas! Kävin kuvaamassa vähän kuvatarinaa ulkona. Olen niin innoissani, että mun Hänen jälkeensä -kuvatarina saa vihdoinkin taas jatkoa! Niin ihanaa päästä taas vähän kirjoittelemaan. Hänen jälkeensä on myös yksi mun suosikki tarina mun omista kuvatarinoista.

  Ennen kuin mennään itse tarinaan niin mun on ihan pakko näyttää teille tätä:

  Iik! Se on niin ihana! Kyseessä on siis Mystic Kidsin ihana Petra-niminen pää. Kun tilasin silloin Avan vartaloa niin sain sen mukaan myös pään. Ajattelin tehdä tästä Dawnin koska Dawn on mulle tärkeä hahmo ja Ava näyttää yksinäiseltä ilman Dawnia. Molemmat hahmot esiintyvät siis kirjassani nimeltään Karmiininpunainen.

  Mutta ei sen enempää. Mennäänpä itse kuvatarinaan. Toivottavasti pidätte!

Kuvatarina: Liittolainen

Antoinette: *haroo ajatuksissaan hiuksiaan*

Antoinette: ….. *huokaisee* Tiedän, että pitäisi kehittää jokin suunnitelma. En vain tiedä millainen.

Antoinette: Hei! Nyt keksin! Voisin houkutella heidät esiin järjestämällä jotain oikein repäisevää joka kiinnittäisi heidän, varsinkin hänen huomionsa. Tai sitten hommaan jotain mitä hän on aina halunnut muttei ole saanut. Ehkäpä- *kuulee yhtäkkiä askeleita selkänsä takaa*

Norma: Tiedän mitä ajattelet. Enkä todellakaan anna sinun tehdä sitä.

Antoinette: *hätkähtää*

Antoinette: Hei Norma. Mitä sinulle kuuluu?

Norma: Nyt ei ole sopiva hetki vaihtaa kuulumisia. Jätä ystäväni rauhaan!

Antoinette: Olen hänen siskonsa. Korjaan. Heidän siskonsa. Minulla on oikeus saada tietää totuus! Etkö itse jos olisit samassa tilanteessa haluaisi tietää mitä todella tapahtui?

Norma: Lakkaa kaivelemasta Marilynin asioita. Ne eivät kuulu sinulle.

Antoinette: Kyllä kuuluvat! Olen hänen siskonsa. Kuten jo sanoin.

Norma: Eikö tuo ole sinusta tippaakaan itsekästä?

Antoinette: Mikä? Sekö että haluan auttaa heitä? Minusta tuntuu epämukavalta. Pelkään, että heille on tapahtunut jotain pahaa! Miksi en saisi auttaa heitä? Sano yksikin syy!

Norma: *niiskaisee* Koska minä tiedän mitä heille tapahtui.

Antoinette: *tuijottaa Normaa ällistyneenä*

Norma: Älä katso minua noin! En ole syyllinen heidän katoamiseensa!

Antoinette: Kuka sitten on?

Norma: Kuule. On vaarallista puhua täällä. Puillakin on korvat. Tule luokseni niin kerron sinulle kaikki mitä tiedän.

Antoinette: Voinko luottaa sinuun? Vaikutat epäilyttävältä. Miten voisin olla varma ettet ole joku jota minun tulisi varoa?

Norma: *kuiskaa ja vilkuilee samalla ympärilleen* Minä en ole se jota sinun tulee varoa. Mutta tiedän paljon ihmisiä joita sinun täytyy. Olen vain huolissani sinusta. Muistutat minua Marilynistä enkä tahdo sinulle mitään pahaa. Lupaan kertoa sinulle kaiken. Lupaan sen. Ja jos tahdot auttaa Marilyniä niin olen mukana.

Antoinette: Voi jukra… Sitten meidän on todella liittouduttava.

Antoinette: Hyvä on. Mennään luoksesi. Näytä tietä, Norma.

Jatkuu

Ja lisää bjd juttuja taas

 

  Heippa taas! On ollut niin tosi kivaa puuhailla taas bjd juttuja. Ava sai tänään ihan super kivat farkut. Eräs tuttuni ompeli ne. Kiitos kovasti hänelle!

  Mulla on ihan älytön bjd nukkekuume vaikka vastahan sain Avan kasaan. Olen tällä hetkellä niin hirveän innoissani tästä hartsisestani. Mutta ei siitä sen enempää vaan mennäänpä niihin kuviin.

Tällainen vähän rennompi kuva Avasta näin aluksi. Tykkään tämän tunnelmasta!

Vielä lopuksi kuvaa farkuista! Eikö olekin hienot?

Mutta kiitos kun luet blogiani ja nähdään taas seuraavassa postauksessa!

Mun ihan ensimmäinen BJD-nukke on nyt koossa!

 

  Heippa taas! Mulla on hyviä uutisia! Mun BJD eli Ava sai vihdoinkin kehonsa! Itse asiassa keho tuli jo maanantaina mutta koska en halunnut kuvata alastonta nukkea niin jouduin odottamaan. Nyt Avalle on kyhätty väliaikainen mekko jotta voin kuvata häntä. Tarkoitus olisi tehdä hänelle sopivampia vaatteita. Kas kun Avalle ei oikein sovi pastellivärit. Mutta vaatteiden tekoon menee paljon aikaa ja haluan jo kuvata. Joten tilkuista kyhättiin tuollainen paitaa tai mekkoa muistuttava vaate.

  Ja siis huh! Olen yhä niin innoissani siitä miten realistiselta ja ihmismäiseltä Ava näyttää. Siis tiesinhän sen mutta olen siitä silti niin innoissani. Mutta nyt näytän teille vähän kuvia.

Mutta kiitos kun katsoit ja nähdään taas!

Pitkästä aikaa taas kuvatarinaa!

 

  Heippa taas! Olipa ihana päivä! Käytiin ensin äidin ja äidin miesystävän kanssa ostoksilla. Metsästettiin nukeille uutta rekvisiittaa! Joten kun löysin tuon tiimalasin niin en voinut ajatella muuta kuin Cieliä istumassa sen päällä Annabeth vieressään. Heidän kuvaamisensa nostaa mulle esiin paljon tunteita ja muistoja. Pidän siitä heidän kuvaamisessaan eniten.

  Ja kyllä. Tänään olisi luvassa taas pitkästä aikaa kuvatarinaa. Tämä olisi sitten Likasade-kuvatarinani 16. osa. Toivottavasti pidätte. Tässä se siis tulee.

Kuvatarina: Kirjeiden lapset

Annabeth: *istuu ajatuksissaan sängyn reunalla pitäen kädessään Nadinen antamaa kirjettä*

Annabeth: *katsoo mietteliäänä puhelinnumeroa* Jos en olisi näin epäilevä luonne niin soittaisin sinulle samantien. Olen kaivannut perhettä ympärilleni koko ikäni. Tai edes siskoa.

Ciel: *sipsuttelee Annabethin luokse lähes äänettömästi ja herättää naisen ajatuksistaan* Ei sinun ole pakko soittaa jos et tahdo.

Annabeth: Ciel! Hui. Pelästytit minut melkein puolikuoliaaksi!

Ciel: *huvittuneena* Jos siis Kuolemaa edes voisi pelästyttää puolikuoliaaksi. *naurahtaa*

Annabeth: *siirtyy sivuun ja tekee Cielille tilaa* Istu viereeni. *hymyilee*

Ciel: *istuu Annabethin viereen*

Annabeth: *katsoo kaukaisuuteen* Ciel. Miksi se on niin vaikeaa? Olen ollut koko ikuisuuden yksin. Sitten tulit sinä. Olet ollut elämäni ainoa valopilkku. Luulin etten saa sen enempää. Ei sillä. Se olisi kyllä riittänyt minulle. Mutta nyt yhtäkkiä minulla onkin sisko josta en ole koskaan ennen kuullut. Minun tulisi ottaa yhteyttä samantien. En vain voi.

Ciel: *kuuntelee*

Annabeth: ….

Annabeth: Tiedätkö mitä Ciel? En kestä enää uutta pettymystä. Mitä jos se tyttö ei olekaan sellainen kuin toivon? Mitä jos hän ei halua tutustua edes minuun? Mitä jos hän inhoaa minua?

Ciel: Miksi hän inhoaisi sinua? Annabeth, olet kultaisin ihminen mitä voi olla! Hän olisi takuulla iloinen jos tietäisi että olet hänen siskonsa. Ihan totta.

Annabeth: Mitä jos hän vihaa minua koska olen viikatemies?

Samaan aikaan ulkona eräs vihreätukkainen kulkee päättäväisenä eteenpäin.

Hän puristaa kädessään kirjettä.

Sisällä Ciel koittaa valaa rohkeutta Annabethiin jotta tämä soittaisi siskolleen.

Vihreätukkainen harkitsee hetken.

Sitten vihreätukkainen pudottaa kirjeensä postilaatikkoon.

Jatkuu