Dyxasis ja Fairy

 

  Heippa taas! Tänään olisi vuorossa jatkoa Kesytön-kuvatarinalle. Joten eiköhän mennä itse tarinan pariin!

Kuvatarina: Toivo

Fairy: Olen niin yksin. *tuntee kylmän viiman ihollaan* Miksi täällä on niin kylmä?

Fairy: Missä Dyxasis on? Miksei hän jo tule hakemaan minua kotiin?

Fairy: Ehkä hän ei löydä minua. Ehkä kukaan ei tiedä missä minä olen. Ehkä…Ehkä…

Fairy: Ehkä hän on jo siirtynyt eteenpäin ja unohtanut minut… *itkee*

Fairy: *räväyttää silmänsä auki ja tuijottaa eteensä itkun punertamilla silmillä* *kuiskaa* Dyxasis?

Dyxasis: *kääntyy ympäri ja huomaa Fairyn*

Dyxasis: Fairy! Minä löysin sinut viimeinkin!

Fairy: Dyxasis! Se olet todella sinä! *riemastuu* Tulit hakemaan minut! *juoksee suoraan Dyxasisin syliin halatakseen mutta hämmentyy tajutessaan sujahtaneensa tämän läpi*

Fairy: Mitä tämä on?

Dyxasis: Tämä on astraaliprojektio. En ole oikeasti fyysisesti täällä.

Fairy: *näyttää surulliselta* Et sitten tullutkaan hakemaan minua… *pidättelee kyyneliään*

Dyxasis: Ei! Kuuntele tarkkaan. En vielä tiedä missä sinä olet. En tiedä minne se pahuksen Emera on vienyt sinut. Tai tarkemmin ottaen; sinun sielusi. Mutta ei hätää. Löydän sinut. Ja sitten Emera saa maksaa teostaan.

Fairy: Pidä kiirettä. En tiedä kestänkö tätä kauan enää.

Dyxasis: Ei hätää. Tulen kyllä. Koita kestää siihen asti. Tiedän että se on paljon pyydetty mutta tiedän että olet sen verran vahva. Sinä pystyt siihen. Ja minä tulen hakemaan sinut. Lupaan sen. *katoaa*

Fairy: Dyxasis? *itkuisena mutta päättäväisenä* Nyt riittää! En saa vaipua epätoivoon!

Jatkuu