Bjd juttuja! Pitkästä aikaa…

 

  Heippa taas! Nyt on kyllä aihetta juhlaan kuten Victoria tuossa kuvassa haluaa teille viestittää! Mun kirja on viimeinkin valmis ja se ilmestyy 14. helmikuuta 2025 eli ystävänpäivänä. Paljastan lisää teille vasta lähempänä ajankohtaa. Olen niin innoissani ja jännittynyt. Tottakai, kun kyseessä on ensimmäinen kirjani. En myöskään malta odottaa että saan pidellä kirjaani käsissäni.

  Mutta nyt mulla on myös muuta asiaa. Muistatteko vielä mun ensimmäisen bjd-nuken? Bjd-intoni on tällä hetkellä huipussaan koska Ava sai vihdoinkin silmät! Hän näyttää nyt niin kauniilta noine upeine sinisine silmineen. Olen niin iloinen ja tyytyväinen häneen. En malta odottaa että hänen vartalonsa ja peruukkinsa tulee.

  Ja koska olen näin innoissani niin onhan mun pakko näyttää tää teillekin. Oletteko valmiit? Tässä vähän kuvia:

^mun lempikuva näistä

^ihanat silmät! En kestä!

^tää on niin Avan tyylinen ilme että huh!

Eikö hän olekin upea? Nähdään taas seuraavassa postauksessa!

Sinistä sumua

 

  Heippa taas! Miten teillä menee? Mulla on ollut aika vauhdikas päivä. En ehtinyt edes nukkeja kuvata mutta onneksi mulla vähän kuvia julkaisematta. Saatte tänään nähdä uuden kuvatarinan ensimmäisen osan. En ole ehtinyt sitä julkaista mutta nyt tuli olo että olisi sopiva hetki julkaista se. Toivottavasti pidätte. Tämän kuvatarinan nimi on Kivinen Torni.

Kuvatarina: Löydetty

Angel:*kulkee yksin piikkipensas metsikössä* Ihmettelen vieläkin että kuka voi asua tällaisessa pöheikössä. Tai vielä haluaa.

Angel: Toivottavasti ne kyläläiset ovat oikeassa ja hän todella asuu täällä.

Angel: Muuten tulin tänne turhaan.

Angel: Hei eikö tuo ole…?

Angel: Sen täytyy olla. Se kieltämättä näyttää vähän tornilta.

Vähän matkan päässä.

Kesä: *kulkee ulkona mutta pysyttelee mahdollisimman lähellä torniaan* Siitä on niin kauan kun viimeksi olin ulkona. Satoja vuosia. Ei. Enemmän. Rutkasti enemmän. Ajantajuni on kadonnut. Olen ollut siellä niin kauan.

Kesä: Kukaan ei ole kaivannut minua. Vaikka olen itse kesä. Kesän henkilöitymä. Luulin että he rakastavat minua. Olin kuitenkin väärässä.

Kesä: *kiinnittää huomionsa johonkin, oikeastaan johonkuhun* Mitä? Kuka tuo on? Mitä hän tekee täällä?

Angel: Yhhh…taisin astua johonkin ällöttävään… En tiedä haluanko edes tietää mihin.

Angel: *tuntee katseen selässään* Joku katselee minua…

Angel: *kääntyy ja näkee Kesän* Sen täytyy olla hän! Minä löysin hänet! *innostuu* Heeeeei! Oletko sinä Kesä?

Kesä: *järkyttyy* Miten hän tietää nimeni? Kuka hän on?

Kesä: Onko synkkä menneisyyteni viimeinkin tavoittanut minut?

Kesä: Tuntuu kuin sydäntäni särkisi vaikka minulla ei edes ole moista.

Kesä: Oli miten oli. Menen takaisin torniin. Siellä olen turvassa ja sinne minä kuulun.

Kesä: *vilkaisee Angeliä viimeisen kerran ja juoksee sanomatta sanaakaan takaisin torniin*

Angel: Hei odota! Älä mene!

Angel: Muuten minä jään yksin… *pidättää itkua* Juuri kun löysin toisen jumalattaren…..

Jatkuu

”Onko lähelläni enkeleitä?”

 

  Heippa taas! Tällä kertaa kuvasin vähän sisäkuvia Emmasta ja Kristiinasta. Kirjani heistä on vielä pahasti kesken mutta kirjaprojektini Avasta ja Dawnista alkaa olla todella hyvässä mallissa. Siitä myöhemmin lisää.

  Olen tosi tyytyväinen siihen miltä toi kuva näyttää. Se on niin mun tyylinen kuva kuin vain olla ja voi. Haluan ottaa jatkossakin tämän tyylisiä kuvia. Kerron nyt vähän tuosta kuvasta ja otsikosta jotain. Se on ihan lyhyt tarina. Se menee niin että Emma on yksin ollessaan kysynyt ääneen että ”Onko lähelläni enkeleitä?”. Hän ei edes odota että jotain tapahtuisi. Mutta sitten hän saa täysin odottamatta vastauksen leijailevan höyhenen muodossa.

  Kristiinasta sen verran että hän on Emmalle kuin isosisko jota hän ei koskaan saanut. Ja sama toisinpäin. Eli Emma on Kristiinalle pikkusisko jota hän ei koskaan saanut. Enempää en kuitenkaan voi paljastaa koska muuten paljastaisin liikaa siitä keskeneräisestä kirjaprojektista.

  Mutta sitten itse kuviin. Laittakaa musiikki soimaan jotta pääsette paremmin kuvien tunnelmaan. Olen kuunnellut Loreenin musiikkia ehkä joku 10 vuotta (?). Mutta niin. Tässä tulee ne itse kuvat. Toivottavasti pidätte!

Nähdään taas seuraavassa postauksessa!

Kummitusjuttu

 

  Heippa taas! Tällä kertaa jotain tällaista. Rakastan ottaa Emmasta vähän tuollaisia karmaisevia kuvia^, Emma-raukka. Otan siis hyvin vähän kauhukuvia mutta täytyy silti sanoa että olen ylpeä tuosta kuvasta. Sopii jotenkin niin hyvin Emman hahmoon, tarinaan ja kaikkeen.

  Emma on muuten mun lempi nukke. Hän on sellainen jonka kuvaamiseen en kyllästy koskaan. Hän tuottaa minulle koko ajan uusia ideoita. Kun kuvaan häntä niin mielikuvitukseni lentää kunnolla. Ja jos pitäisi valita niin sanotusti nukke joka sopii mun sielun maisemaan täydellisesti niin se olisi Emma. Toki rakastan mun kaikkia nukkeja mutta Emma on kaikkein lähinnä mun sydäntä.

  Mutta niin. Mitäpä tänään olisi luvassa? Sain idean tuossa hetki sitten ja päätin toteuttaa sen. Kiitokset äidille kun sain lainata hänen saamiaan kukkia näihin nukkekuviin. Mutta mennäänpä itse kuviin sitten.

^Mun lempi kuva näistä kuvista! Emma näyttää niin söpöltä tuolla kukkien keskellä!

Mutta siinäpä olisi kaikki nyt tältä päivältä. Nähdään taas!