Uutta kevättä ja seuraavaa kesää odotellessa

 

  Heippa taas! Talvi tuli sitten viimein tännekin. (Uutta kevättä ja seuraavaa kesää odotellessa! En ole talvi-ihmisiä…) Tai ainakin melkein. Ei täällä ole vieläkään oikeastaan kunnon lunta. Sellaista märkää loskaa vaan. Mutta sekään ei estä mua kuvaamasta. Joten tänään saatte tyytyä sisäkuviin. Tällä kertaa kuvattavaksi valikoitui Kiseki ja Daisy. Otin siis tuon^ ylemmän kuvan Kisekistä eilen illalla. Muokkasin sen aika rajusti mutta mielestäni se on hieno ja mystinen. Se kuvaa mulle sellaista henkistä eheytymistä. Perhoset ja perhoskotelosta kuoriutuva nukke on mulle tässä sellainen vertauskuva.

  Mutta sitten muiden kuvien pariin. Kuvasin siis tuollaisen pikaisen kuvasarjan Daisystä. Oli pakko koska mulle kävi vähän hassu juttu ennen näiden kuvien ottamista. Nimittäin toi teko kirsikkapuun oksa kaatui keskelle lattiaa just sen näköisenä että mun oli ihan pakko ottaa kuvia sen kanssa. Olin että ”hei, tästä on pakko ottaa kuva” ja sitten hain Daisyn vitriinistä. Asettelin nuken ja oksan mun sängylle ja se oli siinä. En voi uskoa kuinka helppoa se oli. Mutta nyt näytän ne kuvat. Tässä tulee.

Nähdään taas!

Annabethista

 

  Heippa taas! Ja jee! Pääsen viimeinkin postaamaan teille nämä kuvat! Mun iPad hajosi joten pääsen vasta nyt postaamaan. Mulla on siis nyt uusi iPad ja tää on eka postaus jonka teen tällä.

  Mutta hei, tässä postauksessa esittelen paremmin Annabethin. Ennen kuin päästän teidät lukemaan niin muistuttelen tulevasta kysymyspostauksesta. Eli jätä kysymyksesi tämän linkin takana olevan postauksen kommentteihin. Kommentoida voi myös anonyymisti. Mutta sitten Annabethin esittelyn pariin.

Esittelyssä: Annabeth

  Annabeth on malliltaan Pullip Keres. Tilasin hänet Sharetalta ja hän kotiutui 9. huhtikuuta 2024. Kun tämä nukke saapui lopulta perille koin melkoisen järkytyksen aluksi kun katsoin nukkea. Mietin onko tämö nukke mulle liian rajun näköinen. Sitten katsoin nukkea uudelleen ja totesin sen olevan silti kaunis. Vaihdoin Annabethille seuraavana päivänä kuitenkin uudet chipit, obitsun ja peruukin. Niin hänestä tuli omaan silmääni täydellinen.

  Annabeth on hahmoltaan viikatemies mutta hän ei pidä sanasta joten hän kutsuu itseään saattajaksi. Hän on kuoleman jumalan avioliiton ulkopuolinen lapsi ja hänen tehtävänään on saattaa kuolleita tuonpuoleiseen ja sitä kautta jälleensyntymään.

  Synkähköstä hahmostaan huolimatta Annabeth on kiltti ja tunteellinen. Hän haluaisi olla ihmisten tukena kun nämä ylittävät tuonpuoleisen rajan. Hän ei haluaisi olla ihmisten silmissä pelottava kuoleman tuoja vaan ystävä.

  Koska Annabeth on saattaja hänen ylleen on langennut varsin yksinäinen elämä. Hän kuolematon ja ikinuori eikä hänelle ole yhtään ystävää. Hän on hyvin surullinen siitä syystä.

  Aluksi Annabeth yritti taistella rooliaan vastaan. Hän ei halua olla mikään saattaja. Hän ei halua olla yksin eikä hän halua nähdä ihmisten kauhistuneita ilmeitä kun he näkevät hänet tummassa viitassaan viikatteensa kanssa.

  Kerran Annabeth itki yksin metsässä. Hän valitsi tuon paikan sen vuoksi ettei siellä koskaan käynyt ketään. Mutta sinä päivänä sattui niin että nuori nainen nimeltä Ciel sattui kohtaamaan hänet metsässä. Cielin kävi sääliksi Annabethia ja heistä tuli läheiset.

  Cielistä tuli Annabethin ankkuri. Aina kun Annabeth voi huonosti henkisesti hän turvautui muistikuviinsa Cielistä. Se sai hänet ikään kuin heräämään eloon. Niin Annabethin ja Cielin parisuhde alkoi.

  Lopulta Annabethista ja Cielistä tuli niin läheiset että he menivät naimisiin. He ovat kulkeneet pitkän tien kohti yhteistä valoisaa tulevaisuutta. Mutta joo. Tää esittely oli nyt tässä. Jos haluat tietää Annabethista lisää niin kannattaa lukea kuvatarinani Valkoinen lintu ja Likasade. Hän esiintyy niissä. Mutta kiitos kun katsoit ja nähdään taas seuraavassa postauksessa!

”Tarvitsen valoasi”

 

  Heippa taas! Meilläpäin ei ole vieläkään lunta. Onko teilläpäin? Ja oikeastiko joulu on jo näin lähellä? En malta odottaa että pääsen yllättämään läheiseni hienoilla lahjoilla. Mitä te odotatte joulussa eniten?

  Tänään ajattelin esitellä vähän Dawnin uutta hienoa hametta. Kiitos @ pullip_handmade tuhannesti kaikista näistä ihanista uusista vaatteista nukeille. Dawn näyttää nyt niin ihanalta tuon hameensa kanssa.

  Koska joulu siis lähestyy ja 31. joulukuuta tämä blogi täyttää vuoden (Hui mitä ihmettä? Niin paljon?) niin ajattelin tehdä taas kerran erikoispostauksen. Saatte taas esittää joko mulle tai nukkejen hahmoille kysymyksiä. Kaikki kysymykset siis tämän postauksen kommentteihin. Aikaa on 31. joulukuuta 2024 asti. 

  Mutta nyt itse kuviin. Dawn on niin nätti näissä kuvissa. Muuten. Dawn ja Ava ovat mun lemppari pariskunta. Avasta (Pullip Ludmila) ei nyt tällä kertaa ole kuvia mutta hänen lapsiminästään (Little Pullip Miki) räpsin pari kuvaa. Mutta nyt näytän teille kuvat.

Kiitos kun katsoit ja nähdään seuraavassa postauksessa!

Purkkapapereita

 

  Heippa taas! Kävin taas pitkästä aikaa kuvaamassa Marilyniä ja Anastasiaa. Joten saatte lyhyen osan Kantaja-kuvatarinaan. Oon muuten tässä työstänyt montaa asiaa nukkeiluun liittyen. Saatatte yllättyä sitten joskus. Kerron näistä jutuista myöhemmin enemmän. Mutta en höpötä tämän enempää. Mennään itse tarinan pariin. Toivottavasti pidätte tästäkin osasta!

Kuvatarina: Samaa DNA:ta

Marilyn: *vakavana* Meidän löydettävä heidät. En voi uskoa että taas kadotimme heidät.

Anastasia: Ei hätää. Kyllä me heidät löydämme.

Marilyn: Mutta miten? Tai tiedänhän minä. Minun ja luonnon avulla. He juoksevat kuitenkin meitä pakoon aina kun he näkevät meidät. Miten siis onnistumme?

Anastasia: Se blondi.

Marilyn: Mitä Daisystä?

Anastasia: Minulla on omat epäilykseni hänestä.

Marilyn: Mitä tarkoitat?

Anastasia: Eikö hänessä sinustakin ole jotain tuttua?

Marilyn: En tiedä. Unohdat nyt että olen ollut jumalten maailmassa vasta vain vähän aikaa. En tunne täältä muita kuin sinut ja Erikan.

Anastasia: Hänessä on samaa DNA:ta. Hän on meille jollakin tavalla sukua.

Marilyn: *yllättyneenä* Onko hän siskomme?

Anastasia: Ei sisko. Hän on kaukaisempaa sukua. Ehkä serkku tai joku.

Marilyn: Oletko aivan varma?

Anastasia: Olen. Aistin maan jumalattaren voiman hänessä. Hän on maan jumalattaren tytär. Kyseinen jumalatar on äitimme sisko. Hän on siis serkkumme.

Marilyn: Meidän on kerrottava hänelle.

Anastasia: Tässä on myös muuta. Hän ei ole puoliverinen kuten me. Hän on täysiverinen. Voi olla vaikeaa saada hänet uskomaan. Eivätkä meidän voimamme riitä häntä vastaan jos hän päättää haastaa meidät. Meidän pitää keksiä jotain millä todistaa se että olemme hänelle sukua. Hän ei muuten usko.

Marilyn: Minulla on ajatus. Minä voisin olla todiste.

Anastasia: Se voisi toimia. Olin itse ehdottamassa samaa.

Jatkuu

Kultaisia kyyneleitä

 

  Heippa taas! Tänään on ollut tosi hauska päivä! Leivoin joulutorttuja ja kuvailin vähän Emmaa ja Kristiinaa. Ihanan rento päivä siis. Tänään ette kuitenkaan näe kuvia Kristiinasta ja Emmakin esiintyy vain tuossa yllä olevassa kuvassa^ mutta toivottavasti se ei haittaa.

  Menin siis yhtenä päivänä kuvaamaan Juliaa ja Kisekiä niin pääsette näkemään niitä kuvia. Mielestäni onnistuin näissä kuvissa jotenkin erityisen hyvin. Etenkin Kiseki näyttää söpöltä ja kauniilta näissä kuvissa. Joten aloitetaanpa!

^Tää on niin söpö kuva! Ehkä mun lempi kuva Kisekistä.

Sitten on Julian vuoro:

Mutta siinäpä oli kaikki tällä kertaa. Nähdään taas seuraavassa postauksessa!