Heippa taas! Kuten huomaatte niin blogin ulkoasu ja koko muukin ilme on hieman muuttunut. Ahersin tätä koko päivän tauotta eikä vieläkään ole täysin valmista. Olen siis vielä uudistamassa nukkeprofiileja ja se on pahasti kesken. Mutta mitäpä tänään? Vaihdoin muuten Antoinetten peruukin Saffronille ja Saffronin Antoinettelle. Saffron on nykyään nimeltään Konstantina koska hänen hahmonsa muuttui täysin erilaiseksi ja vanha nimi ei enää istunut hänelle. Ajattelin myös julkaista Lasityttöjä-kuvatarinan uuden luvun. Enkä pelkästään ajatellut vaan julkaisen. Mennäänpä siis tarinan pariin!
Kuvatarina: Sisko
Antoinette kihisee harmistuksesta. Hän oli niin lähellä. Siis todella lähellä. Ihan vain ehkä parin sentin päässä voitosta. Hän kiroilee ääneen. Siis, kyllähän hän tavallaan onnistui. Siis tavallaan. Hän sai selville mitä hänen pikkusiskoilleen oli tapahtunut. Se ei kuitenkaan riitä hänelle. Hän on yksinäinen. Hän haluaisi perheensä luo. Vaikka hän ei ole vielä edes koskaan tavannut siskojaan.
Marilynin oli oltava hyvä tyyppi ja hauskaa seuraa. Hänhän oli äänittänyt viestinkin Antoinettelle vanhaan gramofoniin. Antoinette oli kuunnellut sen parikin kertaa ja on nyt hyvin vaikuttunut tempusta. Ehkäpä Marilynistä ja Antoinettestä voisi tulla ystävät. Toki hän haluaisi tavata myös toisen siskonsa Anastasian. On kuitenkin pieni ongelma; Hän ei tiedä missä hänen siskonsa ovat. Kaksoset olivat onnistuneet tekemään loistavan katoamistempun. Kuin maa olisi niellyt heidät. Missä he voisivat olla?
Antoinette ravaa hermostuneena ympäriinsä. Hän laittaa kätensä puuskaan. Hän pohtii ankarasti. Mutta vaikka hän kuinka miettii niin hänen mieleensä ei juolahda mitään paikkaa jonne kaksoset olisivat voineet mennä ja piiloutua.
”Ja minunhan piti olla viisauden jumalattaren tytär!” Antoinette tiuskii ääneen itsekseen. Ja sitten hän keksii jotain. On yksi paikka jonne jumalat menevät jos he tahtovat kadota. Äiti kertoili siitä Antoinettelle paljon kun hän oli pieni. Kuulemma vain varmuuden vuoksi. Se paikka on maailman turvallisin. Se on ihmisiltä piilossa. Paikka joka on vain jumalille ja heidän puoliverisille jälkeläisilleen.
”Tietenkin! Minun on etsittävä sieltä!” Antoinette innostuu. Mutta sitten hän tajuaa erään ongelman. Nimittäin sen ettei hän tiedä missä paikka sijaitsee. Vielä. Kuitenkin uusi suunnitelma alkaa raksuttaa hänen päänsä sisällä. Uusi lapsuuden muisto laukkaa hänen mielessään kuin villihevoslauma. Muistoja jotka hän oli jo unohtanut. Muistoja muistojen perään. Lopulta kun hän on valmis hän tietää mitä tulee tehdä. Olisi etsittävä portti. Mutta místä? En tiedä edes miltä portti Mystic Hillsiin näyttää. Se voi olla ihan mitä vaan. En silti luovuta. Löydän sen kyllä. Sitten löydän kaksoset. Vannon sen, Antoinette ajattelee.
Antoinette ei huomaa häntä puiden varjoista kyyläävää nuorta naista. Nainen on ollut siinä tovin ja tuijottanut häntä. Hän ei voi hillitä hymyään kun hän katsoo Antoinettea. Kukaan ei ole saanut häntä hymyilemään. Ei edes vähän.
Jatkuu
