Pullip Io

Heippa taas! Ette ikinä usko mutta mulla on taas uusi nukkeneitonen! Nimittäin Pullip Io. Olen jo täysin hulluna tähän nukkeen. Rakastan hänen meikkiään ja vaatteitaan. Nimiä tai hahmoa en ole vielä keksinyt mutta sekin ajan kanssa. Nyt näette vähän kuvia uudesta tyttösestäni:

Tuo ylempi on mun lempikuva hänestä!

Mutta eipä mulla ollut muuta. Nähdään taas!

Uusi nukkeni Sekka

 

  Heippa taas! Mulla on nyt niin iloisia uutisia! Nukkelauma kasvoi taas yhdellä uudella pallopäällä! Saanen esitellä; Pullip Yuhwa! Hän on pitkäaikainen unelmanukkeni ja sain hänet vihdoinkin. Hän saapui tänään ja olen niin onnellinen. Vaihdoin hänelle obitsun ja säntäsin heti ulos kuvaamaan. Hänen hahmonsa on vielä mietinnässä mutta hän on nimeltään Sekka. Kuitenkin olen ajatellut pitää Sekkan muuten stockina obitsua lukuun ottamatta. Ei mulla muuta. Rakastan Sekkaa jo nyt valtavasti. Mennään niihin kuviin!

Tää on mun lempi kuva näistä!

Ja tää on toinen mun lempi kuvista näistä. Eikö Sekka olekin ihana? Hän on niin kaunis etten kestä! Mun mielestä ainakin. Mutta nähdään taas. Toivottavasti pidit kuvista!

Uutta ja virkistävää

  Heippa taas! Kuten huomaatte niin blogin ulkoasu ja koko muukin ilme on hieman muuttunut. Ahersin tätä koko päivän tauotta eikä vieläkään ole täysin valmista. Olen siis vielä uudistamassa nukkeprofiileja ja se on pahasti kesken. Mutta mitäpä tänään? Vaihdoin muuten Antoinetten peruukin Saffronille ja Saffronin  Antoinettelle. Saffron on nykyään nimeltään Konstantina koska hänen hahmonsa muuttui täysin erilaiseksi ja vanha nimi ei enää istunut hänelle. Ajattelin myös julkaista Lasityttöjä-kuvatarinan uuden luvun. Enkä pelkästään ajatellut vaan julkaisen. Mennäänpä siis tarinan pariin!

Kuvatarina: Sisko

  Antoinette kihisee harmistuksesta. Hän oli niin lähellä. Siis todella lähellä. Ihan vain ehkä parin sentin päässä voitosta. Hän kiroilee ääneen. Siis, kyllähän hän tavallaan onnistui. Siis tavallaan. Hän sai selville mitä hänen pikkusiskoilleen oli tapahtunut. Se ei kuitenkaan riitä hänelle. Hän on yksinäinen. Hän haluaisi perheensä luo. Vaikka hän ei ole vielä edes koskaan tavannut siskojaan.

  Marilynin oli oltava hyvä tyyppi ja hauskaa seuraa. Hänhän oli äänittänyt viestinkin Antoinettelle vanhaan gramofoniin. Antoinette oli kuunnellut sen parikin kertaa ja on nyt hyvin vaikuttunut tempusta. Ehkäpä Marilynistä ja Antoinettestä voisi tulla ystävät. Toki hän haluaisi tavata myös toisen siskonsa Anastasian. On kuitenkin pieni ongelma; Hän ei tiedä missä hänen siskonsa ovat. Kaksoset olivat onnistuneet tekemään loistavan katoamistempun. Kuin maa olisi niellyt heidät. Missä he voisivat olla?

  Antoinette ravaa hermostuneena ympäriinsä. Hän laittaa kätensä puuskaan. Hän pohtii ankarasti. Mutta vaikka hän kuinka miettii niin hänen mieleensä ei juolahda mitään paikkaa jonne kaksoset olisivat voineet mennä ja piiloutua.

”Ja minunhan piti olla viisauden jumalattaren tytär!” Antoinette tiuskii ääneen itsekseen. Ja sitten hän keksii jotain. On yksi paikka jonne jumalat menevät jos he tahtovat kadota. Äiti kertoili siitä Antoinettelle paljon kun hän oli pieni. Kuulemma vain varmuuden vuoksi. Se paikka on maailman turvallisin. Se on ihmisiltä piilossa. Paikka joka on vain jumalille ja heidän puoliverisille jälkeläisilleen.

”Tietenkin! Minun on etsittävä sieltä!” Antoinette innostuu. Mutta sitten hän tajuaa erään ongelman. Nimittäin sen ettei hän tiedä missä paikka sijaitsee. Vielä. Kuitenkin uusi suunnitelma alkaa raksuttaa hänen päänsä sisällä. Uusi lapsuuden muisto laukkaa hänen mielessään kuin villihevoslauma. Muistoja jotka hän oli jo unohtanut. Muistoja muistojen perään. Lopulta kun hän on valmis hän tietää mitä tulee tehdä. Olisi etsittävä portti. Mutta místä? En tiedä edes miltä portti Mystic Hillsiin näyttää. Se voi olla ihan mitä vaan. En silti luovuta. Löydän sen kyllä. Sitten löydän kaksoset. Vannon sen, Antoinette ajattelee.

  Antoinette ei huomaa häntä puiden varjoista kyyläävää nuorta naista. Nainen on ollut siinä tovin ja tuijottanut häntä. Hän ei voi hillitä hymyään kun hän katsoo Antoinettea. Kukaan ei ole saanut häntä hymyilemään. Ei edes vähän.

Jatkuu

Lara matkailee

  Heippa taas! En ole nyt ehtinyt postailla mutta täällä ollaan silti edelleen. Lähdin pienelle reissulle ja Dalini Lara pääsi mukaan. Rakastan kuvata häntä. Hän on niin söpö noiden pisamiensa kanssa. Saatoitte ehkä jo huomata, että hän pääsi myös ulkoasun kuvaan. Mitä tykkäätte? Itse rakastan tätä uutta ulkkaa. Olen niin tyytyväinen. Ai niin! Otin Larasta paljon kuvia pieneltä reissultamme. Tässä vähän kuvasatoa:

Mikä on teidän lempikuva? Tää on mun^

Siinä kaikki tällä kertaa! Pian nähdään taas!

Vähän muutoksia nukkejen hahmoihin

 

  Heippa taas! Täällä taas kirjoittelen mun nukkejen kanssa. Kuten jo aikaisemmin sanoin niin aion muuttaa osan nukkejen hahmoista jonka vuoksi osa kuvatarinoista jää ikävä kyllä kesken. Uusia tarinoita kuitenkin on luvassa! Esimerkiksi tässä postauksessa esiintyvät tyttöset saavat oman tarinansa hyvin pian. Tuo pinkki hiuksinen Dal on nimeltään Lara, entiseltä nimeltään Lala. Aiemmin hän oli keiju mutta nyt hän on lajiltaan ihminen. No entäpä tuo Pullip? Hän on nimeltään iZoey ja hän on lajiltaan tekoäly. Hän ja Lara ovat tulevan uuden kuvatarinani päähenkilöt. iZoey on malliltaan Pullip Wilhelmina ja Lara on Dal Joujou. En paljasta enempää mutta olen tästä tarinasta niin innoissani! Seuraavaksi kuvia heistä! Molemmat saivat uuden ulkonäön.

Lara on niin nätti tolla pinkillä peruukilla! Tein muuten Laran pisamat itse.

iZoey on tosi nättinä myös!

Tää on jotenkín niin söpö kuva heistä. Tää on ehkä mun lempi kuva. Mutta hei, nähdään taas pian!

Ystävänpäivä

 

  Heippa taas ja hyvää ystävänpäivää kaikille niille jotka tätä blogia lukevat! Uusin nukkeni Chili pääsi esittämään Amor enkeliä ja nyt musta tuntuu kun katson tuota kuvaa, että hän voisi olla hahmoltaan sittenkin enkeli. Olin aikeissa tehdä hänestä merenneidon mutta niin. Joskus tällaista sattuu ja tapahtuu.

  Miten teidän ystävänpäivä on sujunut? Kävin itse omassa porukassa syömässä ravintolassa ja nyt on aikaa ollut tehdä myös vähän nukkejuttuja. Olen niin innoissani Chilistä. Mietin miten ujuttaisin tytön johonkin keskeneräiseen tarinaan vai tekisinkö hänestä kokonaan uuden tarinan. Aika näyttää mitä sitten keksin.

  Mulla on ollut viime aikoina huima ikävä kesää. Joten tänään muokkailin vanhoja luontokuvia viime kesältä. Nukke ei ollut alkuperäisissä kuvissa vaan liitin kuvan Chilistä niihin jälkeenpäin. Joten mennäänpä niihin kuviin.

Näistä tuli niin värikkäitä ja kesäisiä! Tykkään! Tää on muuten mun lempi kuva näistä.

Chili pääsi myös taistelemaan lohikäärmeen kanssa. Mutta siinä olikin kaikki tällä kertaa. Kiitos kun luit! Nähdään taas mahdollisimman pian!